Alamäki ja ylämäki, nyt suoraan eteenpäin

Aika vaan pölähti! Kahdeksan päivän päästä kaks kuukautta tulee täyteen, tosi klisé sanoa mutta ei tunnu yhtään siltä. Oon jotenkin pysynyt kiinni siinä ajatuksessa että oon ollut täällä kuukauden ja yhtäkkiä oonki ollu kaks, wat. :--D Nojoo.

Voisin nyt vihdoin ja viimein kertoa jostain niinkin mielenkiintoisesta kuin koulu. Japanilaisen kouluvuoden aikataulu on ihan eri, kouluvuosi alkaa huhtikuussa (meinaan koko ajan kirjottaa että neljännessä kuussa, viidennessä kuussa yms koska japaniks kuukaudet sanotaan niinkin helposti, ei tarvi miettiä mones kuu on lokakuu tai marraskuu ku ei ikinä muista). Alapuolella mun normikoulupuku, tosin useimmiten tota päällimmäistä ei oo, alla on samanvärinen villapaita. Vaihtoehtoisesti valkonen mutta sellasta mulla ei oo :D valkonen kravaatti kyllä löytyy. Kuva on otettu eteisessä, toi iso mies mun takana on söpö, tungen aina sormet sen suuhun ku se on oikeen veistetty sillain sopivaks :--)

                    

Kaikkien reaktiot oli kyllä aika mielenkiintosia sillon ekana päivänä, kaikki vaan huusi että kawaii (söpö) kawaii, meccha kawaii! Yabaaai. Kaikki tuli kattomaan suoraan silmiin koska väri ja kysyttiin voiko hiuksia koskea, sitte ku koski ni innostu taas hirveesti xD Japanilaisten hiukset on paksummat ja karheemmat, mulla on tällänen pehmee ohut pehko. Ekana päivänä myös joku poika randomisti juoksi luokkaan, sano että "I love you" ja pakeni. Mulle sanottiin että porukka on tosi hillittyä ja samanlaista ku suomalaiset mutta lukiolaiset on täällä oikeesti tosi villejä, huutaa ja riehuu ja silleen, mut ei mitenkään huonolla tavalla. Totta kai ujompaakin porukkaa löytyy mutta yleiskuva on tollanen. Täällä on myös tyttöjen kesken sellanen kulttuuri että nostellaan toisten hameita ja läpsitään takapuolelle tms :D Ja hauskalle jutulle aina lyödään käsiä yhteen samalla ku nauretaan. Toinen juttu on karkkikulttuuri, tai sellanne minilahjakulttuuri, annettaan muille aina jotain ja sitten sen pitää antaa takas vaikka sitä ei suoraan sanotakkaan, alussa mulle annettiin paljon kaikkea karkkia ja kaikkea ja myöhemmin vasta tajusin tuoda muillekin jotain.

9.4 oli se varsinainen avajaisseremonia, jossa myös pidin sen vaihtareiden kesken paljon puhutun puheen. Jotkut tyyliin sanoo vaan nimen, iän ja mistä maasta on tullut mutta multa toivottiin n. 5 minuutin ihan kunnon puhe joten kirjotin sen sitten, 2 A4 tuli täyteen. Millä kielellä? No, mun koulu on vähän "kansainvälisempi" (tosin kukaan ei puhu englantia mutta..) joten sain käyttää myös englantia, esittelin itseni, kerroin Suomesta ja harrastuksista japaniks ja tulevaisuudensuunnitelmat ym. hankalat jutut (kuten suomalainen ammattilukio..) kerroin englanniksi. Olihan siellä yks lause suomekskin ja yks ruotsiks.

Mut tosiaan, alussa kaikki tuli totta kai puhumaan mulle kun ne oli kiinnostuneita, ihan hyvin pystyin puhua takas ja näin, mutta jo sillon tuntu että en oikeesti tuu saamaan täältä pintaa syvempiä kavereita. Tuntu että ne puhu mulle vaan koska opettaja vähän patisti niitä :--D Päivien myötä näitten innostus vähän laski eikä kukaan tullu juttelee mulle itekseen ja oli monta kertaa ku istuin vaan yksinäni, yritin totta kai mennä seisomaan johonki porukkaan mutta yleensä se vaan meni siihen että ne ei tyyliin ees huomannu mua ja seisoin vaan jonku selän takana niinku joka pelottava stalkkeri. Ja onhan se silleen ymmärrettävää, kaikilla oli ne omat porukat jo valmiiks enkä tietenkään voinu olettaa että vaan siks että oon vaihtari kaikki ehdottomasti haluais olla mun kaveri, sitä en kyllä ymmärtäny sillon ku tän päätöksen tein. Oli hyviä ja huonoja päiviä. Kyllä mä joka päivä jollekin juttelin, enkä oikeestaan enää tarkalleen muista, enkä ees osaa kattoa sillain ulkopuolisesti että johtuko se vaan siitä ku en ollu sopeutunu tai jotain.

Mulla oli sitte siinä koulun alusta viikon parin jälkeen tosi hankalaa pääasiassa just ton ystäväjutun takia ja tuli ikävä Suomen kavereita jotka on ihan oikeita ystäviä ja jotka ymmärtää mua, vaikka olin täällä fyysisesti niin tuntu kuitenki että olin vaan joku ulkopuolinen joka tutkaili tätä maailmaa olematta kuitenkaan yhtään osa sitä. Mun mieli oli varmaan vielä Suomessa. Lopputuloksena purskahdin itkuun koulussa koska liikanope tuli kysymään oonko kunnossa, jos kukaan ei ois kysyny mitään ni oisin varmaan pystyny pidätellä XD mut joo, kaikki oli totta kai tosi huolissaan - yks opettaja vei mut kotiin ja seuraavana päivänä kun muilla oli kokeita niin kävin toisen opettajan kaa Kasumigauralla, joka on Japanin toiseks suurin järvi tässä lähellä. Opetin sille suomea ja se laulo autossa täysillä mamma miaa, oli aika mielenkiintosta. Tona aikana oli myös pieni väärinkäsitys maman ja LP:n (AFS tukihenkilö) ja mun välillä, en vieläkään oikein ymmärrä mitä siinä tapahtu mutta eipä sillä niin väliä.

Sillon aluks tuntu myös että kukaan ei puhunu mulle koska en osannu kunnolla japania ja ne ei ollu tarpeeks kärsivällisiä silleen että jos en ymmärtäny ni ne ei yleensä yrittäny sitte enää selittää toiseen kertaan. Ehkä kaikki myös luuli että mulle pitää puhua vaan englantia tai jotain, mutta sellasta en todellakaan halua koska sillon oisin ollu vaan enemmän se ulkopuolinen vaihtari joka ei oikeesti kuulu tänne tms :'D mutta kyllä se siitä sitte lähti, mulle on sanottu nyt tosi monta kertaa joka suunnasta että mun japaninkieli on kehittyny ihan hirveesti, enkä enää oikeestaan turvaudu pelkkään sanakirjaan. Totta kai jotain sieltä aina pitää kattoa mutta en oo silleen riippuvainen siitä että pitäis aina kantaa mukana. Joskus jos en ymmärrä ihan täysin ni hymyilen ja nyökkäilen vaan, oon samaa mieltä tietämättä yhtään mistä, lopuks kaikki nauraa on ilosia ja kaikki on hyvin XD Just smile and nod ja silleen.

Nyt on koulussa kuitenki kaikki suhtkoht hyvin - on se vaan niin että aika oikeesti auttaa kaikkeen,  mulla on kavereita, kaikki sanoo että ne haluaa tehä mun kanssa kaikkea kesällä ja mennä Tokioon ja shoppailemaan ja purikuraan ja Disneylandiin ja.. :D voi olla ettei mulla riitä aika (tai raha) mennä ihan kaikkien kanssa jotka on pyytäny mutta noh~ ajatus on tärkein. Meiän luokalta ehkä Yukako on sillain läheisin kun se pitää samanlaisista asioista, tosin Kasumi on kans aika samanlainen. Se on kuitenki sellasessa kolmen porukassa joka on aika tiivis enkä oikeen pääse siihen mukaan muuta ku satunnaisesti. Sitte on sellanen iso äänekäs porukka johon kuuluu mm. Megumi, Yuka, Yuri, Ryouko ja Kinoko, japaniks sieni :--D en oikeesti vieläkään tiiä sen oikeeta nimeä, aluks kaikki vaan sano mulle et sen nimi on kinoko (= sieni) joten se on nyt varmaan loppuun asti sieni. Sitte on Ran, Kaori, Mao, Risa, Mayuri, Kanako, (hentai-)Haruna, Daichi, Kirara.. Jne jne jne. Mulle vois oikeesti antaa palkinnon siitä kuinka monta nimeä oon jo oppinu muistamaan, varsinki ku japanilaiset nimet kuulostaa kaikki melkein samanlaisilta koska tavut enkä tiiä kaikkia nimiä entuudestaan niinku suomeks tietäisin. Joten tähän väliin aploodit kiitos <3

On tosi hassua olla yks ainoo pieni blondi koulussa täynnä tummahiuksisia japanilaisia, oon oikeesti niinku joku kuuluisuus tuolla, porukka jota en tunne tervehtii mua ja vieläki on tyyppejä jotka seisoo jossain ja oottaa että kävelen ohi, vilkuttaa ja sitte ku vilkutan takas huutaa että kawaii :'D toi on oikeesti kyllä sana joka on niin helppo saada tulemaan tytön ku tytön suusta. Kahenki kuukauden jälkeen uudet ihmiset tulee vielä juttelemaan, ehkä ne oli alussa vaan ujoja. Facebookissakin mua on pyydetty syömään lounasta ja varsinki kutosluokkalaiset (tää koulu on niinku yläasteen ja lukion yhdistelmä, kutonen on siis lukion kolmonen, ite oon vitosella) on tosi kiinnostuneita musta, tai ainaki siltä tuntuu. Vuosi kuuluisuudessa siis, varmaan vähän erilaista jos ois jossain Euroopassa tms. vaihdossa..

Fukushiman ydinsäteily kasvatti mulle korvat (+ mutaation nimeltä Ryouko)

Kolme Sadakoa

Meen kouluun koulubussilla joka lähtee 7.20 jonku matkan päässä talosta, autolla sinne menee n. 5 minuuttia ja mama yleensä heittää mut ja Yurien sinne pysäkille. Tässä perheessä kaikki on kyllä vähän hitaita (minä mukaanlukien) joten ollaan enemmän kuin useasti myöhästytty ja mama on joutunu ajaa meiät joko seuraavalle pysäkille tai kouluun asti :--D ottaen huomioon että sinne on noin tunnin matka säälin mamaa, mut ei se näytä välittävän, kaikki otetaan tässä perheessä aika rennosti. Koulubussilla menee koululle 50 minuuttia joten oon siellä aina joskus 8.10 maissa. Aamun homeroom alkaa 8.40, eli sellanen vähän niinku luokanvalvojan minitunti joka on jotain 10 minsaa, 9 vasta alkaa oppitunnit.

En tiiä miten muilla on mutta en oikeestaan saanu valita ite mitä oppiaineita haluan vaan oon ihan vaan muitten kaa samoilla tunneilla, valitsin vaan politiikan ja maantiedon väliltä (maantieto) ja maailmanhistorian ja japaninhistorian väliltä (japaninhistoria). Mitä nyt muita aineita mulla on niin matikka (en tajua mitään), äidinkieli eli japani (en tajua), vanha japaninkieli (en tajua), englanti, liikunta ja biologia (vähän tajuan, jee). Vitosluokkalaisilla ei harmi vaan oo enää kuvista ja musiikkia ym :--D TOSIN, kaikki vitosluokkalaiset lähtee ens kuussa Bostoniin olikohan nyt kolmeks viikoks, ite en mee koska se maksaa maltaita - oisin kyllä halunnu, varsinki ku on ystävystyny nyt vitosluokkalaisten kanssa kaikilta luokilta, ei vaan omalta. Se ei kyllä oo mikään lomaretki siis, nää opiskelee sielläki ja käy museoissa yms, englanninkieli pääasiassa on ton matkan tarkotus, ja ehkä vähän yleinen vaihtelukin. Niin mutta siis sen ajan oon nelosluokkalaisten kanssa, joilla vielä on noita ns. hauskoja aineita. Vähän ärsyttävä vaihtaa luokkaa välillä mutta ei voi mitään.

Mitä teen tunneilla? No, kopioin kanjeja taululta päättömästi tajuamatta yhtään mitään ihan vaan kirjoitusharjoituksena (luku myös koska opettajien käsialat..), kuuntelen ja tuijotan sekä tarkkailen, opiskelen japania, opiskelen kanjeja, luen kirjaa, piirrän, juttelen muille.. Tai sitten lähettelen pieniä (isojakin) kirjeitä mikä on myös täällä tapana, ala-astetyyliin tunnin aikana jutellaan niiden kirjeiden avulla, se on kyllä ihan kivaa ja hyvä japaninkielen harjotusta. Megumi aina kirjottaa mulle furiganat sen kanjeihin, eli siis miten kanjit luetaan ^^ Välillä tekis kovasti mieli nukkua koska kaikki muutkin nukkuu mutta tiiän että oon niin silmätikku (vaihtarius 666) että se kyllä huomattais :'D enkuntunnilla pystyn olemaan vähän paremmin mukana ja opiskella japania siinä missä muut opiskelee englantia. Se opettaja myös ottaa mut mukaan siihen tuntiin mitä muitten aineitten opettajat ei oikeestaan tee, mitä nyt tulee kysymään tajuanko, vastaan että en ja siihen se jää XD matikanopettajan kaa oli pieni juttu ku opiskelin siinä japania niin se käski laittaa ne kirjat pois ja seurata koska oli matikantunti, koko luokka oli ihan että mitäää, ei Miili tajua sun japaninkielisiä selityksiä :--D sain sitten lopulta luvan opiskella japania. Mutta oon kyllä alkanu ymmärtää vähän enemmän tunneilla joten pelkkä seuraaminenki on helpottunu.

Täällä kyllä oikeesti huomaa miten hyvä suomalainen koulu on, en osaa tarkalleen selittää sitä eroa mutta mm. se että mun tekee täällä mieli vaan nukkua on jo yks juttu. Tunnit on pääasiassa vaan sitä että opettaja puhuu ja puhuu ja puhuu ja kirjottaa liitutaululle (vanhanaikaista) ja puhuu ja puhuu, niitten äänetki on niin ykstoikkosia että kyllä vähemmästäki torkahtaa. Näillä on myös joka iltapäivä homeroom-tunnilla (ennen koulun loppua 15.40, koulu loppuu neljältä) pieni koe jostain aineesta, ei hirveen tehokasta mun mielestä vaikka niin vois kuvitella. Yleensä kaikki lukee niihin aina tuntien aikana :'D tai sitten tekee läksyjä joita on myös paljon, eli tunnin seuraaminen jää aika vähille kun on liikaa tekemistä eikä kotona enää jaksa kun aika monella on myös pitkä koulumatka.

Se on myös ehkä se miten lukio on täällä enemmänkin yläastemainen, omia aineita ei saa valita ja lukujärjestys on tyyliin koko vuoden sama. Kun on kertonu Suomen lukiosta niin kaikki sanoo että se on tosi yliopistomainen ja kuulostaa kivalta. Tähän verrattuna se kyllä onkin, pakko myöntää, joten nauttikaapa nyt vaan te Suomen valitut lapset :--D

Vasemmalta Mao, Mayuri ja kehari

Vasemmalta Kaori ja Ran

Liikunta on täällä tosi hassua, tunti on vaan yks tunti ja alussa tehään yleensä sellanen outo lämmittelyjuttu missä on tietyt liikesarjat. Se on kuulemma kyllä vaan tässä koulussa mutta jotenki tosi omituinen XD ichi ni san shi go roku shichi hachi, ni ni san shi go roku shichi hachi~.. Sit on ollu jotain käännös oikealle ja käännös eteen juttua missä ei oo mitään ideaa, tai sitten on mutta en vaan tajua sitä, ei se mun mielestä kyllä liikuntaa ollu. Sitte oli kans tosi paljon kaikkia testejä aluks, nyt on kyllä alkanu sitten tän vuoden spesialiteetti eli tanssi. Parina kertana on ollu jotain kansantansseja, mm. vanha kunnnon letkajenkka : D

Lounas on siinä kahentoista aikaan ja syön useiden eri porukoiden kaa mikä on mun mielestä ihan hyvä, haluun tutustua useampiin eri ihmisiin ja kaikki kyllä toivottaa hyvin tervetulleeks aina kun kysyn voinko syödä niiden kanssa. Tosiaan, tää hyvä tila mihin oon nyt päässyt on ihan ite saavutettu koska kerta kukaan ei tullu mulle puhumaan niin menin sitte ite aina vaan puhumaan niille ja tungin mukaan vaikka ei yhtään ois jaksanu panostaa. Hyvä tästä kuitenki tuli ja jatkossa varmasti vielä parempi, osaan jo olla vähän oma itteni koulussakin : )

Mitä klubeihin tulee, en oo vielä päättänyt mihin meen. Voi olla kyllä että valitsen kuoron koska siellä on kivaa porukkaa ja haluan laulaa. Puhallinorkesteri on mulle vähän liian helppo kun porukka on soittanut kolme neljä vuotta, mitä ne nyt tuolla koulussa on olleet :D Oon käynyt useamman klubin harkoissa kyllä, myös kuoron. Kokeilin kyudoakin, se on kyllä niin mun laji jos mun joku tollanen pitäis valita ja haluaisin kyllä liittyä mutta kun suurin osa on jotain ykkösluokkalaisia, vitosluokkalaiset on kaikki senpaita (ns. vanhempi oppilas) joten en pääsis paljoa puhumaan niille kun ne vielä jotka opettaa meitä alottelijoita on nelosia tai kolmosia XD Plus vitosluokkalaisia on tyyliin kaks enkä tunne niitä hirveen hyvin. Meen käymään tenniksessä ja jalkapallossa koska mua pyydettiin, en kyllä halua liittyä niihin mutta ihan vaan koska.. No, koska pyydettiin :D sit kävin kans taideklubissa, se oli ihan rento, piirreltiin vaan. Käyn varmaan siellä aina välillä vierailemassa. Ja tosiaan, olin kyllä sanonu et haluan kokeilla eri klubeja mutta kukaan ei oikein tehny asialle mitään niin mä sitten ite kyselin porukalta voinko tulla kattomaan harkkoja. Ihan vaan vinkkinä tuleville vaihtareille jotka tätä lukee - kaikki on loppujen lopuks omasta alotteesta kiinni.

Elefantti luonnonmukaisessa ympäristössään
(koska Koala)

Sain Maolta yks päivä tollaset silmät niin laitoin ne mun käteen ja piirsin ripset ja kulmakarvat (ja suun) :--D kotona halusin ottaa kuvan muistoks. Mama tuli sit siihen ku otin sitä kuvaa, sano et ei ei ei ja alko väsäämään kunnollista valokuvaussettiä mun elefantille, oli kyllä hauskaa xD Koalakin pääsi mukaan. Bonuksena vielä One Piece Chopper -vesipullo jonka mama löysi jostain kaupasta ja toi mulle <3 jee

Unohin varmaan jotain mielenkiintosta kirjottaa mutten tiiä mitä. Ja tosiaan, eihän mun elämä nyt kuukauden ajan pelkkää koulua oo ollu, ollaan me tehty vaikka mitä mutta teen sellasen tekemispostauksen myöhemmin. Toivon mukaan ei veny ens kuuhun :__D Tässä oli vähän aikaa sitte mm. Golden Week eli sellanen viikko missä monta juhlapäivää osuu samalle ajankohdalle eli pidempi loma, oli mm. lasten päivä ja vihreyden päivä ja mitä lie päiviä. Mutta joo, ensi kertaan~ Laittakaa vaan kysymyksiä jos joku asia kiinnostaa kun en välttis tajua kirjottaa ite kaikkea :--) AI NIIN, mulla on myös Keski-pohjanmaa sanomalehdelle sellanen blogi mitä kirjotan, sen osote on kp24.fi/japanista jos ketään kiinnostaa~ Se on vähän sellanen virallisempi, lukekaa ihmeessä. Älkääkä unohtako mua, mäkään en oo unohtanut Suomea ja oon onnellinen että se on ja pysyy. Toivon mukaan. Suomi tuntuu kyllä tosi tosi kaukaiselta, ja vaikka ajattelenkin sitä ja sen ihmisiä usein niin ei mulla kai enää varsinaista koti-ikävää oo. Hankala sanoa.