Small in Japan

Melkein kaikki muut lennolla oli japanilaisia

Hei hei Suomi!

Täällä ollaan! Lento meni ihan hyvin. En saanu kyllä nukuttua koska jännitti :D en kattonu elokuvia, pari jaksoa rillit huurussa ja lopun ajan juttelin muille ja mietiskelin. Hetken pelasin pokémonia. Perillä oltiin heti tosi turisteja koska juoma-automaatit ja pieni japanilainen kauppa (jonka myyjät vähän ihmetteli ku oltiin niin innoissaan). Ajettiin bussilla johonki läheiseen hotelliin jossa oikeestaan vaan ooteltiin monta monta monta tuntia (yhessä huoneessa, tuntu että oltais oltu tyyliin vaan jossain Tampereella tms) että kaikkien maitten vaihtarit tulis. Hetken aikaa oltiin suomalaisia ja istuttiin siellä omassa nurkkapöydässämme mutta tuli siinä sitte jonku ajan päästä kierreltyä ja tavattua kaikkia sieltä AFS facebook ryhmästä. Oli hassua ku porukka tuli mun luo sillain "OH HEY YOU'RE MIILI!" eikä mulla oli mitään hajua keitä ne oli :--D joitain kyllä tunnistin ja osalle niistä jouduin sanoo hei hei jo seuraavana päivänä koska sillon jakaannuttiin kolmeen eri orientaatioon, Nagoyaan, Osakaan ja Tokioon, joista ite olin viimisessä.

Pimeä tatamihuone, koska se oli tunnelmallisempi

Ekan hotellin ranskalaiset kämppikset

Näkymä ekan hotellin ikkunasta

Orientaatio kesti pari päivää ja siellä puhuttiin japanilaisista tavoista ja kulttuurista, joista suurin osa oli jo ihan tuttua. Yövyttiin siellä muuten tatamihuoneessa (lattia oli bambumatto) ja nukuttiin futoneilla, sellasilla patjoilla hernetyynyillä :D se oli itse asiassa tosi mukavaa, se peittofuton oli tosi painava ni se sillain rentoutti ku se paino alas. (ps. oon ollu täällä viikon enkä osaa enää suomea) Käytiin myös kylvyssä japanilaisittain.

Siellä oli tosi mukavaa koska tapas paljon porukkaa eri maista, ystävystyin aika hyvin mm. yhen saksalaisen, norjalaisen ja venäläisen kanssa. Kahvila Fujissa, missä syötiin, huomas kyllä hyvin miten täällä on aika vähän ulkomaalaisia tai jotain, japanilaiset tuijottaa eikä ne ees ujostele sen kanssa, vaikka niitä kattoo ni ne silti vaan tuijottaa :'D eikä me ees oltu ainoot gaijinit siellä, samassa paikassa oli mm. YFUn vaihtarit.

Meiät oli jaettu vielä kaheksaan eri ryhmään joissa jokasessa oli kaks vetäjää. Meiän (group 4) vetäjät oli tosi tosi mukavia ;__; vikana iltana ne molemmat itki (minä myös) ja toinen niistä oli vielä mies. Ja japanilaiset ei muka näytä tunteitaan :D niitten ja kaikkien muitten vaihtareitten kanssa oli tosi turvallinen ja mukava olo, sillon en ois hirveesti ees halunnu lähteä. Tai no halusin joo mutta se oli pelottavaa koska siellä pysty vielä puhua englantia mutta sen jälkeen ei oikeestaan, ja siellä oltiin yhessä mutta sen jälkeen ihan yksin täällä pienessä mutta silti tosi isossa Japanissa.

Group 4 ~ (kauimpana oikealla minä)

Nelosryhmän vihkosjuttu

japanilaiset rakastaa pelleilykuvia :--D
ps. tossa on molemmat vetäjät, toinen takana silmät kiinni

Orientaatiosta lähettiin sitte Tokion asemalle ja sieltä menin bussilla yksin Tsukubaan, jossa sitte mun LP eli Liaison person eli niinku tukihenkilö ootti mua ja ajettiin sen kanssa tänne perheeseen, meni jotain puoltoista tuntia. LP on tosi mukava, se oli asunu Amerikassa kuus vuotta ni sen kanssa pysty jutella englanniks vielä. Sitte oltiinki jo perheessä.

Se tapaamishetki oli aika hassu. Vähän awkward aluks niinku olin odottanukki, vaikka japanilaiset on kyllä tosi ihania. Siinä oli sitte heti joku palaveri LPn, maman ja jonku AFS tyypin kanssa missä käytiin käytännön asioita läpi, mm. sellasta että saanko syödä jääkaapista millon haluun ja mihin pyykit laitetaan :D ne oikeestaan vaan jutteli keskenään ja mää hymyilin ja nyökyttelin, mihin oon tähän mennessä jo tottunu. Tuntuis tyhmältä sanoa koko ajan etten ymmärrä ku joku puhuu mulle, ne sanoo jotain ja oon samaa mieltä (tietämättä mistä) ja ne nauraa ja kaikki on hyvin XD kyllähän mää siis jotain ymmärrän, ja paremmin ku jotkut, olin yllättyny kun orientaatiossa esim. joku onegai shimasu oli joillekki uus juttu. Eikä ne osannu kirjottaa niitten nimeäkään japaniks.

Mutta joo, täällä ollaan ja kaikki on hyvin. En oo ihan täysin vielä päässy tähän arkeen sisään mutta melkein joo. Ollaan jo käyty mm. koululla ja kaupoissa ja autoin mummia sen viljelyjutuissa :D mutta niistä voin kirjottaa joku toinen päivä, nyt meen syömään iltaruoan ja tarjoamaan perheelle salmiakkia.

またあいましょう！

"Perhoset söivät 17 vuotiaan tytön elävältä"

Tänään ja eilen ja toissapäivän mulla on ollut oikea parvi niitä vatsassa, ne on varmaan eläneet siellä niin kuin loiset ja syöneet kaiken mitä syön koska mulla on oikeesti KOKO AJAN nälkä :DD en tajua! Mutta oon varma että se on vahvasti yhteydessä lähtöön, joka on muuten huomenna. Kello 17.20 kone nousee ilmaan ja perhoset vaan lisääntyy. Toivottavasti saan ne taltutettua perille päästyäni.

Oli kamalaa hyvästellä ystävät, oon saanu tässä kevään aikana niin paljon uusia kavereita että on oikeesti harmi jättää ne kaikki nyt tänne :C mutta onhan ne täällä sitten kun tuun takas, varmaan. Kaikki vanhimmat kaverit oli totta kai vaikeinta hylätä, itkettiin ja niin pois päin. Ykskin juoksi junan vieressä tippa linssissä kun se Kokkolan asemalta lähti kohti tätä isoa ja ihmeellistä Helsinkiä, johon me siis saavuttiin jo tänään.

Kaikki on toivotelleet kovasti onnea ja totta kai kysynee; "Jännittääkö?" Mitä siihen voi oikeasti vastata? Oon aina vastannut että joo, mutta jännitys on viimeinen sana jolla kuvailisin kaikkia näitä tunteita. Oon onnellinen, surullinen, haikea, innokas, tyhjä, täysi, itsevarma, epävarma, pelokas, rohkea. Oon kaikkea mahdollista ja sen lisäksi kaukana kaikesta. Kun olin vikoja päiviä ystävien kanssa, tuntui etten enää edes olisi ollut siinä - olin vaan joku random joka kattoi vierestä ja pohti syntyjä syviä. Ihan kuin olisin lähtenyt jo. Ja ehkäpä henkisesti olinkin. Tuntuu, että oon ollut koko tän vuoden poissa. Mun paras kaveri lähti syksyn alussa Itävaltaan ja on ollut valtava ikävä sitä ja kouluvuosikin on ollut ihan sekava kun oon tehnyt kursseja pois alta miljoonan eri luokan kanssa, joihin en tuntunut kuuluvani - ehkä siksi että en kuulunut, ehkä siksi että oon jo kauan ollut jossain muualla. Ja huomenna pääsen sinne oikeasti.

artisti itse

Kirjoitan tän blogin lisäksi Keski-Pohjanmaa lehdelle ihan työksi periaatteessa, eli se on sellainen vähän virallisempi "näin Japanissa" siinä missä tää on varmaan vähän henkilökohtaisempi. Sitäkin saa ihan mielellään lukea jos siltä tuntuu, osoitehan on www.kp24.fi/japanista C: englanninkielentaitoisille (ja taidottomillekin) mulla on tumblrissa blogi, johon laitan varmaan vähän enemmän kuvia koska se tuntuu hyvältä sivustolta niille. Sen osoite on adventuretimeinjapan.tumblr.com . (ps. tiedän että osa tosta on linkkien lisäks musta mutta en jaksa taistella sen kanssa, perhanan blogger)

Tää on kuitenkin mun pääblogi, johon yritän kirjoittaa silloinkin kun en jaksa (vaikka onhan näiden blogien aktiivisuustaso nähty jo monen vaihtarin kanssa..). Ja totta kai Keski-Pohjanmaalle, koska sinne on pakko, noin kerran kuukaudessa, joskus kaksi.

The oikea koulupuku!

Tässä muuten mun koulupuku - laitoin siitä jo aikaisemmin kuvia mutta kun katoin niiden kavereiden kuvia jotka lisäs mut facebookissa niin sieltä löyty tällaisia, eli kappas vaan, ne näyttääkin käyttävän sitä just sillä tavalla kun ajattelin sen olevan paras :D jee, mun koulupuku ei ookkaan ruma!

Sinertävät matkatavarani

Kauneus on maistajan suussa

Tehtiin sunnuntaina (viimeinen päivä kotona) sushia, koska en varmaankaan tuu saamaan sitä tarpeeksi Japanissa. Otin tällaisen realistisen kuvan siitä miltä mun ekat sushit näytti, kuten toi iso ruma möllykkä tossa melkein keskellä :DD mutta loppua kohden ne oli ihan nättiä kun vähän oppi!

Kun saavutaan Japaniin, ollaan yötä varmaan jossain siinä Naritan (lentokenttä) lähellä, jonka jälkeen jakaudutaan kolmeen eri orientaatioon. Mun on Tokiossa, jossa ollaan muutama päivä ja 24. päivä mennään perheisiin. Siitä tulee tosi mielenkiintoinen hetki.

Seikkailu alkaa huomenna. Seuraavan kerran kirjoitan Japanista, isäntäperheeni talosta. Toistaiseksi tuijotan kuitenkin seinää Tikkurilan lähiössä ja mietin, saankohan tänä yönä unta.

またあいましょう~