"Perhoset söivät 17 vuotiaan tytön elävältä"

Tänään ja eilen ja toissapäivän mulla on ollut oikea parvi niitä vatsassa, ne on varmaan eläneet siellä niin kuin loiset ja syöneet kaiken mitä syön koska mulla on oikeesti KOKO AJAN nälkä :DD en tajua! Mutta oon varma että se on vahvasti yhteydessä lähtöön, joka on muuten huomenna. Kello 17.20 kone nousee ilmaan ja perhoset vaan lisääntyy. Toivottavasti saan ne taltutettua perille päästyäni.

Oli kamalaa hyvästellä ystävät, oon saanu tässä kevään aikana niin paljon uusia kavereita että on oikeesti harmi jättää ne kaikki nyt tänne :C mutta onhan ne täällä sitten kun tuun takas, varmaan. Kaikki vanhimmat kaverit oli totta kai vaikeinta hylätä, itkettiin ja niin pois päin. Ykskin juoksi junan vieressä tippa linssissä kun se Kokkolan asemalta lähti kohti tätä isoa ja ihmeellistä Helsinkiä, johon me siis saavuttiin jo tänään.

Kaikki on toivotelleet kovasti onnea ja totta kai kysynee; "Jännittääkö?" Mitä siihen voi oikeasti vastata? Oon aina vastannut että joo, mutta jännitys on viimeinen sana jolla kuvailisin kaikkia näitä tunteita. Oon onnellinen, surullinen, haikea, innokas, tyhjä, täysi, itsevarma, epävarma, pelokas, rohkea. Oon kaikkea mahdollista ja sen lisäksi kaukana kaikesta. Kun olin vikoja päiviä ystävien kanssa, tuntui etten enää edes olisi ollut siinä - olin vaan joku random joka kattoi vierestä ja pohti syntyjä syviä. Ihan kuin olisin lähtenyt jo. Ja ehkäpä henkisesti olinkin. Tuntuu, että oon ollut koko tän vuoden poissa. Mun paras kaveri lähti syksyn alussa Itävaltaan ja on ollut valtava ikävä sitä ja kouluvuosikin on ollut ihan sekava kun oon tehnyt kursseja pois alta miljoonan eri luokan kanssa, joihin en tuntunut kuuluvani - ehkä siksi että en kuulunut, ehkä siksi että oon jo kauan ollut jossain muualla. Ja huomenna pääsen sinne oikeasti.

artisti itse

Kirjoitan tän blogin lisäksi Keski-Pohjanmaa lehdelle ihan työksi periaatteessa, eli se on sellainen vähän virallisempi "näin Japanissa" siinä missä tää on varmaan vähän henkilökohtaisempi. Sitäkin saa ihan mielellään lukea jos siltä tuntuu, osoitehan on www.kp24.fi/japanista C: englanninkielentaitoisille (ja taidottomillekin) mulla on tumblrissa blogi, johon laitan varmaan vähän enemmän kuvia koska se tuntuu hyvältä sivustolta niille. Sen osoite on adventuretimeinjapan.tumblr.com . (ps. tiedän että osa tosta on linkkien lisäks musta mutta en jaksa taistella sen kanssa, perhanan blogger)

Tää on kuitenkin mun pääblogi, johon yritän kirjoittaa silloinkin kun en jaksa (vaikka onhan näiden blogien aktiivisuustaso nähty jo monen vaihtarin kanssa..). Ja totta kai Keski-Pohjanmaalle, koska sinne on pakko, noin kerran kuukaudessa, joskus kaksi.

The oikea koulupuku!

Tässä muuten mun koulupuku - laitoin siitä jo aikaisemmin kuvia mutta kun katoin niiden kavereiden kuvia jotka lisäs mut facebookissa niin sieltä löyty tällaisia, eli kappas vaan, ne näyttääkin käyttävän sitä just sillä tavalla kun ajattelin sen olevan paras :D jee, mun koulupuku ei ookkaan ruma!

Sinertävät matkatavarani

Kauneus on maistajan suussa

Tehtiin sunnuntaina (viimeinen päivä kotona) sushia, koska en varmaankaan tuu saamaan sitä tarpeeksi Japanissa. Otin tällaisen realistisen kuvan siitä miltä mun ekat sushit näytti, kuten toi iso ruma möllykkä tossa melkein keskellä :DD mutta loppua kohden ne oli ihan nättiä kun vähän oppi!

Kun saavutaan Japaniin, ollaan yötä varmaan jossain siinä Naritan (lentokenttä) lähellä, jonka jälkeen jakaudutaan kolmeen eri orientaatioon. Mun on Tokiossa, jossa ollaan muutama päivä ja 24. päivä mennään perheisiin. Siitä tulee tosi mielenkiintoinen hetki.

Seikkailu alkaa huomenna. Seuraavan kerran kirjoitan Japanista, isäntäperheeni talosta. Toistaiseksi tuijotan kuitenkin seinää Tikkurilan lähiössä ja mietin, saankohan tänä yönä unta.

またあいましょう~