Small in Japan

Melkein kaikki muut lennolla oli japanilaisia

Hei hei Suomi!

Täällä ollaan! Lento meni ihan hyvin. En saanu kyllä nukuttua koska jännitti :D en kattonu elokuvia, pari jaksoa rillit huurussa ja lopun ajan juttelin muille ja mietiskelin. Hetken pelasin pokémonia. Perillä oltiin heti tosi turisteja koska juoma-automaatit ja pieni japanilainen kauppa (jonka myyjät vähän ihmetteli ku oltiin niin innoissaan). Ajettiin bussilla johonki läheiseen hotelliin jossa oikeestaan vaan ooteltiin monta monta monta tuntia (yhessä huoneessa, tuntu että oltais oltu tyyliin vaan jossain Tampereella tms) että kaikkien maitten vaihtarit tulis. Hetken aikaa oltiin suomalaisia ja istuttiin siellä omassa nurkkapöydässämme mutta tuli siinä sitte jonku ajan päästä kierreltyä ja tavattua kaikkia sieltä AFS facebook ryhmästä. Oli hassua ku porukka tuli mun luo sillain "OH HEY YOU'RE MIILI!" eikä mulla oli mitään hajua keitä ne oli :--D joitain kyllä tunnistin ja osalle niistä jouduin sanoo hei hei jo seuraavana päivänä koska sillon jakaannuttiin kolmeen eri orientaatioon, Nagoyaan, Osakaan ja Tokioon, joista ite olin viimisessä.

Pimeä tatamihuone, koska se oli tunnelmallisempi

Ekan hotellin ranskalaiset kämppikset

Näkymä ekan hotellin ikkunasta

Orientaatio kesti pari päivää ja siellä puhuttiin japanilaisista tavoista ja kulttuurista, joista suurin osa oli jo ihan tuttua. Yövyttiin siellä muuten tatamihuoneessa (lattia oli bambumatto) ja nukuttiin futoneilla, sellasilla patjoilla hernetyynyillä :D se oli itse asiassa tosi mukavaa, se peittofuton oli tosi painava ni se sillain rentoutti ku se paino alas. (ps. oon ollu täällä viikon enkä osaa enää suomea) Käytiin myös kylvyssä japanilaisittain.

Siellä oli tosi mukavaa koska tapas paljon porukkaa eri maista, ystävystyin aika hyvin mm. yhen saksalaisen, norjalaisen ja venäläisen kanssa. Kahvila Fujissa, missä syötiin, huomas kyllä hyvin miten täällä on aika vähän ulkomaalaisia tai jotain, japanilaiset tuijottaa eikä ne ees ujostele sen kanssa, vaikka niitä kattoo ni ne silti vaan tuijottaa :'D eikä me ees oltu ainoot gaijinit siellä, samassa paikassa oli mm. YFUn vaihtarit.

Meiät oli jaettu vielä kaheksaan eri ryhmään joissa jokasessa oli kaks vetäjää. Meiän (group 4) vetäjät oli tosi tosi mukavia ;__; vikana iltana ne molemmat itki (minä myös) ja toinen niistä oli vielä mies. Ja japanilaiset ei muka näytä tunteitaan :D niitten ja kaikkien muitten vaihtareitten kanssa oli tosi turvallinen ja mukava olo, sillon en ois hirveesti ees halunnu lähteä. Tai no halusin joo mutta se oli pelottavaa koska siellä pysty vielä puhua englantia mutta sen jälkeen ei oikeestaan, ja siellä oltiin yhessä mutta sen jälkeen ihan yksin täällä pienessä mutta silti tosi isossa Japanissa.

Group 4 ~ (kauimpana oikealla minä)

Nelosryhmän vihkosjuttu

japanilaiset rakastaa pelleilykuvia :--D
ps. tossa on molemmat vetäjät, toinen takana silmät kiinni

Orientaatiosta lähettiin sitte Tokion asemalle ja sieltä menin bussilla yksin Tsukubaan, jossa sitte mun LP eli Liaison person eli niinku tukihenkilö ootti mua ja ajettiin sen kanssa tänne perheeseen, meni jotain puoltoista tuntia. LP on tosi mukava, se oli asunu Amerikassa kuus vuotta ni sen kanssa pysty jutella englanniks vielä. Sitte oltiinki jo perheessä.

Se tapaamishetki oli aika hassu. Vähän awkward aluks niinku olin odottanukki, vaikka japanilaiset on kyllä tosi ihania. Siinä oli sitte heti joku palaveri LPn, maman ja jonku AFS tyypin kanssa missä käytiin käytännön asioita läpi, mm. sellasta että saanko syödä jääkaapista millon haluun ja mihin pyykit laitetaan :D ne oikeestaan vaan jutteli keskenään ja mää hymyilin ja nyökyttelin, mihin oon tähän mennessä jo tottunu. Tuntuis tyhmältä sanoa koko ajan etten ymmärrä ku joku puhuu mulle, ne sanoo jotain ja oon samaa mieltä (tietämättä mistä) ja ne nauraa ja kaikki on hyvin XD kyllähän mää siis jotain ymmärrän, ja paremmin ku jotkut, olin yllättyny kun orientaatiossa esim. joku onegai shimasu oli joillekki uus juttu. Eikä ne osannu kirjottaa niitten nimeäkään japaniks.

Mutta joo, täällä ollaan ja kaikki on hyvin. En oo ihan täysin vielä päässy tähän arkeen sisään mutta melkein joo. Ollaan jo käyty mm. koululla ja kaupoissa ja autoin mummia sen viljelyjutuissa :D mutta niistä voin kirjottaa joku toinen päivä, nyt meen syömään iltaruoan ja tarjoamaan perheelle salmiakkia.

またあいましょう！