Onnen huippu ja hyvästit

Mulla on oikeesti NIIN paljon kerrottavaa ja NIIN vähän aikaa että ihan itkettää. Mut tää tarkottaa kai sitä että kun tuus takas niin mulla on sitäkin enemmän puhuttavaa, joten pyydän jo etukäteen anteeks ihan kaikilta, te tuutte niin kyllästymään mun seuraan :__D epävarmuus paluusta alkaa jo vähitellen tuntua iholla. Täällä kun oon puolestani niin yli-itsevarma kaikessa mitä teen. Pitää varoa ja löytää joku hyvä tasapaino tähän tilanteeseen, että pääsen täältä sit loppujen lopuks hyvin mielin palaamaankin.

Hyppään nyt yli kaks kuukautta taaksepäin elokuun loppuun, mun ekan perheen lomamatkaan, joka oli hyvin lähellä mun perheenvaihtoa, josta mulla oli tosi ristiriitaset tunteet koska mun viiden kuukauden aikanen perhe oli vaan niin ihana. Fakta, joka todistautui taas kerran kolmen päivän/neljän yön pikkureissulla ensin Osakan USJ, Universal Studios Japan teemapuistoon, tokana päivänä sit käveltiin ympäri Osakaa takoyakia syöden ja shoppaillen, kolmantena päivänä mentiin Naran prefektuuriin Yoshino vuorelle samoilemaan kohti muuan temppeliä, neljäntenä päivänä sit tultiin alas ja palattiin kotiin. :)

Ei, en tuu vielä kotiin, voitte huokaista helpotuksesta -
mentiin nimittäin Osakaan asti lentokoneella!

dat piste 8| sais jo lopettaa mun ja mun vaivalla otettujen kuvien pilaamisen

Matkassa mukana oltiin siis minä, Yurie, Atsushi, mama/papa ja sit maman sisko, sen mies ja niiden kaks pientä lasta, Ami ja Yuuto, joita olin aiemminkin monta kertaa tavannut kun ne tuli mummon luona käymään (joka siis asuu mun hostperheen kanssa samassa talossa). Pelasin niitten kaa usein Mario Kartia ja leikittiin tähtisädetikuilla tms xD oon aina aatellut et oon huono lasten kaa mut niistäkin tuli mulle loppujen lopuks tosi tärkeitä.

Nukuin jotain kaks tuntia koska aikainen lähtö :D Naritassa huomasin taas miten tykkään lentokenttien tunnelmasta ja lentokoneessa oli hassut "hyvästi Japani" -fiilikset, en oo aiemmin ollu maan sisäisillä lennoilla ni aina ku menee lentokoneeseen ni tulee automaattisesti sellanen nyt mennään tosi kauas -tyylinen olo. Mutta ei vielä, ei tällä kertaa.

Ami ja Yuuto ei oo hirveesti junassa ollut niin matkalla USJn hotellille
ne oli tosi innoissaan :D

USJn päätietä, paras otos

Ami-chan ja joku kehari :)

supaidaaman za raido

DELOREAN!!1 Tää oli ehkä parasta ;__; mun lapsuus on nyt täydentynyt

Hostisä koitti saada mulle cookie monster pehmolelua : D
ei onnistunut, mut parempi niin, ilmankin en tiiä miten
ikinä pääsen matkatavaroineni takas täältä..

Täs joku vesisotatapahtuma, kuljettiin sen läpi
kohti vuoristorataa, mikä oli virhe - kastuttiin.

japani

en tiiä mikä alaosaa vaivaa mut tässä sesame street : )

Siinä sit iltapäivällä sää vähän huononi niin musta oli tosi ironista varsinki USJn lapsille
suunnatulla alueella kävellä kun taivas on tollanen darknnesssss ja sitte on tälläsiä
söpöjä pikku laitteita ym ym hattaraa ja kaikkee : DD

Selittelyistä luistaminen kuvilla, check. Lyhyesti sanottuna hyvä päivä, suosittelen :D sit ku tuliaiset oli ostettu palattiin tolla alueella olevaan hotelliin, jossa huoneet oli teemanmukaisia, meille sattui Nakke Nakuttaja (kirjotin eka et nakurtaja ::DD:D onneks googletin) -huone, jossa meitä odotti kyseiset pehmolelutkin C:

Kahden hengen huone Yurien kaa = paljon
mielenkiintoisia asioita tapahtui : DD

Käytiin sit vielä ulkona sushilla ja jonotin 30 minuuttia konbinissa (USJ oli just sulkeutunu ni oli vähän porukkaa) että saisin ostettua sellasen teetölkin ku oli jano, mut se sit osoittautu ihan hirveen pahan makuseks 8( huoneessa juteltiin ja kateltiin ikkunasta vastapäisen jättikerrostalon yhtä räppivää lamppua, kaikenlaisia juttuja kehitellen. Tunnelma 5/5.

Seuraavana päivänä heräiltiin sit ihan rauhassa, syötiin aamupala ja nukuttiin vielä pari tuntia ennen ku lähettiin kiertelemään Osakaa. Kun laitettiin hiuksia ym. niin hostisä tuli meiän luo leikkimään kännykällään ku sillä "oli tylsää" ypöyksin viereisessä huoneessa :--D haha, perus. mama oli nääs parin päivän työmatkalla silleen et se liitty sit seuraan ku mentiin Osakaan, se lähti ennen meitä kaikkia muita kotoa jo päivää aikasemmin.

Näytin tältä. Yurie letitti :3

Junalla Osakaan ja ihan näin btw, näitäkin oikeasti ON.
Koska japanilaiset miehet on arvaamattoman pervoja jotkut.

Osakan kuuluisa Glico-mies

niin turisti että melkein hävettää :__D
(ps. ihan näin btw mulla on kyllä muitakin vaatteita mut sattui nyt taas osumaan nää päälle, köh)

Osakassa kuuluistaa on okonomiyaki ja takoyaki, päätettiin sit käydä lounaalla syömässä takoyakia, jonka aikana mamakin sit liittyi seuraan. Pohdittiin vähän missä sitä kävis mut luovutettiin tietämättömyydessämme ja päätettiin vaan harhailla randomisti. Katseltiin paikkoja ja tehtiin ostoksia, löydettiin Yurien kaa mm. tosi kiva cosplay/lolita-kauppa 8> Illallisella syötiin jossain ravintolassa missä tarjoili Japanin syöntikisan ykköseks tullut mies, ilmeisesti aika kuuluisa. Varmaan kaks metriä pitkä ja kädetki mun pään kokoset. Tosi kiva tyyppi kyllä ei siinä mitään :D

Ami ja Yuuto keksi tekemistä :--D

omnomnom crepe on parasta *3*

Tääkin kun on KUULUISA niin laitan tän nyt tähän. : D

Sit palattiin USJn alueelle ja oltiin toinen yö samassa hotellissa. Matkalla poikettiin Starbucksissa ja siinä lähistöllä olevassa pienessä muumipaikassa mikä oltiin tullessamme löydetty :D wou.

ei pääse helpolla Suomi unohtuu ku se on täällä kaikkialla, oikeesti :D

hotellin hotein

Yuriella "oli kylmä" ja sitä "väsytti" 8'D normipäivä

Kun tulin suihkusta tilanne oli muuttunut tälläseks.
Ja se oikeesti vielä nukku :___D huoh <3

Mullon itseasiassa vielä pari muutakin kuvaa siitä kun Yurie "nukkuu" mut luulen että toi pallerokuva on jo tarpeeks, oon tällä kertaa kiltti ja jätän ne mun koneen syövereihin XD juteltiin hikikomoreista ja pitsasta ja naurettiin ihan sikana kunnes nukahdettiin.

Aamulla pakattiin hyvin hyvin hitaasti, mama pörräs meidän huoneessa nauramassa kun oltiin niin saamattomia laukkujemme kanssa. Mentiin sit tosiaan junalla Naran prefektuuriin, Yoshino vuoren juurelle, josta noustiin ropewaylla hieman korkeammalle tallustelemaan.

Asemalla, josta jotenkin tuli mieleen Tylypahka. En tiiä miks.

Ylhäällä oli sellanen pieni kyläkauppa joiden omistajat (plus niiden vapaana löhöilevä koira <3), sellanen söpö ikääntynyt pariskunta, neuvo meiät hyvään ruokapaikkaan ja tien hotellille ja kaikkea :') se ravintola tai mikskä sitä nyt sanois, japanilainen ruokapaikka (japaninkielessä on länsimaalaisille ravintoloille ja japanilaisille ruokaloille eri sanat, tunnelmakin on ihan eri, japanilaiset on aina sellasia tosi kotoisia) oli kans tosi sulonen. Siellä oli normaaliin tapaan tatamilattiat, joille noustiin istumaan matalien pöytien ääreen syömään. Siitä avautu kans sellanen miniparveke jossa kasvo pieniä tomaatteja ja oli sellanen käsinkirjotettu lappu 「ご自由にどうぞ」 eli ihan vapaasti saa syödä. :D aww.

Syödäänkö täällä, eikö syödä täällä..

 

Mun udon, nom.

Sushit oli tuolla lehtiin käärittyjä ja mun teki ihan hirveesti mieli syödä ne lehtineen kaikkineen ku ne lehdet näytti niin herkullisilta :'D lounaan jälkeen lähdettiin sit kiipeemään alas portaita sellaseen temppeliin jossa lukion kolmosluokkalaiset yleensä käy ennen yliopiston vaikeita pääsykokeita, jättämässä pyyntönsä puupalikalle että ne pääsis sinne minne haluaa. Tässä kuvia meiän ristiretkeltä, kaks seuraavaa on tosi ghiblimäisiä mun mielestä.

Portaita alas, vieläpä vanhoja kivisiä sellaisia, joita oli tosi tosi monta. En miettinyt hirveästi ylöstuloa koska en halunnut. :--D Tuli jalat kyllä tosi kipeeks, eikä seuraava aamu auttanut asiaa yhtään, mut siitä lisää myöhemmin.

Papa löysi koppakuoriaisen. Näitä oli paljon.

temppeli + tämä. mind = blown. :D

Pysähdyttiin sit alhaalla istuskelemaan sellaseen lepäilypaikkaan, aikuiset kirjotteli rukouksiaan lapuille ja me Yurien kanssa viihdytettiin Amia ja Yuutoa kertomalla niille eläväistä tarinaa prinsseistä, prinsessoista, vedenneidoista ja lohikäärmeistä. Kävin vähän kävelemässä sen temppelin ympäristössä ja ottamassa kuvia, mut niistä ei tullut oikein hyviä. Mieli kuitenkin rauhoittui.

Kiivettiin sit isien ja lapsien kanssa takas ylös, matkalla eräs pappi antoi niille hedelmät ja hymyili leveästi, eikä sillä ollut ees kaikki hampaat tallella 8'( se oli tosi söpö. Eikä tää vuoristokyläläisten suloisuus ollut vielä tässä, kun oltiin kävelemässä hotellille niin sellanen pikkuruinen mummo antoi meille koppakuoriaisen ja sille kuoriaiselle vielä ruokaakin jostain kumman syystä. Sit se hirveesti halus vielä jutella kaikkea mut meillä oli hotellin illalliselle vähän kiire niin ei ehditty jäädä rupattelemaan, voi raukkaa. Tässä meidän portaiden kiipeämisen jälkeinen "we did it" -meininki ja matka hotellille, tai no japanilaiselle majapaikalle.

Mummolta saatu koppakuoriainen

Matkaseura~

Mentiin huoneisiin juomaan teetä ja vähän rauhottumaan (= leikin doraemonia sellasessa kaapissa missä futoneita eli patjoja ym peittoja pidetään. 押入れでわなく、ミーリ入れでございます) ennen kylpyä, ofuroa, josta oli kivat näkymät vuorelle. Saunakin löytyi mut siellä ei ollut ees sataa astetta eikä löylyäkään saanut heittää = epäsauna. Sen jälkeen pukeuduttiin paikan yukatoihin, jotka toimii siis yöasunaikin, ja mentiin illalliselle, joka oli taas sellanen viidenkytä ruokalajin pläjäys x__x

Neljäs päivä oli sitten periaatteessa vaan rauhallista paluumatkaa varten, mut kun kerta oltiin näin pitkälle vuorenhuipulle päästy niin päätettiin sit herätä klo 5.00 että ehdittäis kuudelta alkavaan shintolais-seremoniaan vai mikskä sitä nyt sanois, jumalanpalvelus? No, joka tapauksessa,  tänne:

ps. ei ollu noin valoisaa puol kuudelta aamulla, otin tän ennen
portaiden laskeutumista edellisenä päivänä

Ei siinä muuten ois ollut mitään ongelmaa, oli tosi mielenkiintosta ja silleen, mutta kun 45 minuuttia piti istua japanilaiseen tyyliin POLVILLAAN. Auts. Siinä ne papit sitten manas jotain alakerran kavereita, tai siltä se ainakin kuulosti, alko vähän pelottaa sen kongin hakkaus ja vähitellen nopeutuva mongerrus :D ihan mielenkiintosta se kyllä kuitenkin oli, meillä oli sellaset pienet vihot joihin oli kanjeilla kirjotettu kaikki mitä se pappi toisti, hyvin kyllä muisti. Meidän edessä istui jotain pro-tyyppejä jotka veti käsillä jotain hienoja liikkeitä. Tuli mieleen Naruto.

Sit kun se loppui, koitin nousta ylös mutta se ei onnistunut. Jotain kymmenen minuuttia vaikeroin pahalle puutumalle menetettyjä jalkojani samalla kun loput porukasta kiersi alttarin takana antamassa jumalille kolikoita :--D tuli tosi gaijin (ulkomaalainen)-olo. Mut menin sit perään heti kun vaan pystyin ja kykenin. Olin ton ja pahan aamiaisen takia aika huonolla tuulella, mun jalat oli ihan sairaan kipeet ja Yurie ja mama vaan nauro mun kärsimykselle koska tollanen on japanilaisille silkkaa huumoria. Ironista silleen, kerrannkin kun löin polven pahasti portaissa ja tuli ihan sika iso mustelma ne kans vaan nauro, mut sit jos aivastaa kertaakaan niin heti ollaan viemässä lääkärille. Ärsytti, mut pääsin siitä yli. Käveltiin ennen lähtöä kahden nähtävyyden puoliväliin asti eikä sit menty loppujen lopuks kumpaankaan. Tässä kaks asiaa jotka piristi mua vähän sekä nätti tie.

boware. 'nuff said.

Syötiin samassa ruokapaikassa kun aiemmin, mut tällä kertaa pienet japanilaiset herkut. Laskeuduttiin alas ja junailtiin lentokentälle josta taasen takas Naritaan. Haettiin Malon ja Lucky koirahotellista, käytiin udonilla ja palattiin kotiin.

Rilakkuman seikkailut osa 2

Sit mulla olikin enää vaan yks kokonainen päivä laittaa tavarat kasaan muuttoa varten. Oli jotenki tosi haikee päivä, sellanen nyt tää hauskuus on loppu ja joudun taas alottamaan alusta uuden perheen kanssa joka ei tunne mua yhtään. Olin niin hyvin sopeutunut tän perheen luo ja Yuriesta oli tullut niin hyvä ystävä mulle, samoin kuin tosta äidistäkin. Vaikeitakin aikoja oli mutta en ees oikeestaan jaksa aatella niitä enää, aika kultaa muistot, mikä on toisaalta aika petollista välillä kun yrittää verrata ekaa perhettä tähän tokaan.

Pakkailua..

Lopullinen saalis. :DD Suomi, odotas vaan.

Vikana päivänä kun olin saanut tavarat kasaan, käytiin ruokaostoksilla maman kaa ja leikittiin Yurien kaa Mario Kart -pikkuautoilla ruokapöydän päällä samalla kun äiti laitto illallista, normipäivä :--D puhuttiin kaikkea syvällistä ja viimeinen ateria oli tosi hyvä. Ofuron jälkeen olin hetken aikaa huoneessa kunnes kävin vielä alakerrassa. Yurie oli taas vaihteeks nukahtanu mielenkiintoseen asentoon sohvalle ja mama istuskeli pöydän ääressä. Leikin hiljaa Malonin kanssa pienet kyyneleet silmissä mut koitin olla itkemättä vielä. Mama sit kuitenkin huomas, naurahti, toi mulle nenäliinoja ja sano hiljaa et daijōbu da, kaikki hyvin. Sanoin et kuolen varmaan huomenna, toivotin hyvät yöt ja menin nukkumaan.

Käytiin aamulla lähettämässä mun paketti numero 1 suomeen ja syömässä lounasta perheen ja siskon perheen kanssa. Kaikki tuntu ihan tosi normaalilta, ihan niinku ne ois menossa mihinkään, puhuttiinkin siitä. Mut niin se vaan sit oli että yhden aikaan mun LP tuli hakemaan mua, annoin lahjat ja kirjeet mitä olin kaikille kirjottanut ja otettiin viimeinen kuva yhdessä. Ami oli niin parka, silleen, "äiti, miks miili itkee?" :'D ei se oikeesti tajunnu hirveen hyvin, onhan se kuitenkin vasta tarhalainen. Silleen, mikä ees on vaihtari. Tai Suomi.

Kirje mamalle

:----D vitsi ku ei tullu yhtäkään hyvää kuvaa mun pärstän takia, itkupilli.

Auton luona sit vielä viimeiset kyyneleet ja hyvästit. En ikinä unohda sitä näykmää kun auton ikkunasta vilkutin hymyilevälle mutta silti kyynelehtivälle Yamamoton perheelle. Mun ekat viis kuukautta ei vois ollu vaikeuksineenkaan olla paremmat. Te kaikki jotka kammoatte maalle joutumista, älkää suotta - siellä ne parhaat perheet on :)

Kohti Tsukubaa