残りの半分、始め！

Alku tässä perheessä ei ollut helppoa, siitä huolimatta että vessanpöntön kantta ei täällä tarvitse vaivautua itse avaamaan - aina kun astun vessaan pönttö toivottaa mut tervetulleeksi avaamalla itse itsensä. Perusjapani. Nyt kun mietin jälkeenpäin miten itkin koko ajan enkä halunnut ees purkaa matkalaukkuja kun "tää ei oo mun perhe" tms, se tuntuu vähän hassulta. Mutta olin kyllä tosi kiintynyt mun ekaan hostperheeseen, ettei ihmekään. Ne oli tosi rentoja tosi monen asian kanssa ja kohteli mua oikeesti niin kuin omaa perheenjäsentään, niin meni hieman aikaa sopeutua kaikkeen mikä ei täällä ollut niin rentoa ja hupaisaa. :D Sanonpa vaan, että nää perheet on NIIN erilaisia että on hassua miten päädyin niihin molempiin. Nyt kun oon päässyt alun shokista yli, vaikkakin paljon piti säätää kaikenmoista, välillä vieläkin (meidän elämänkatsomuket on hyvin erilaisia) voin sanoa, että on se loppujen lopuks rikkaus saada kokea kaksi eri elämäntapaa, tutustua tälläsiinkin ihmisiin läheisesti. Väsyttävää mutta antoisaa, näillä meni aikaa että ne alko ymmärtää mua ja mulla meni aikaa ymmärtää näitä, mut nyt ollaan jonkinmoisessa yhteisymmärryksessä. Oonpahan saanut opetettua näille paljon kulttuurieroista ja elämästä yleensäkiin :D On hyvää ja huonoa, ihan niin kuin kaikessa.

Tässä perheessä on siis isä, äiti, ja kaks pikkusiskoa, joista toinen on lukiossa mutta lähti Hollantiin vaihtoon vähän ennen kun tulin tänne. Sen takoyaki-juhlan aikana ja yhessä AFS tapahtumassa oon kyllä tavannut senkin, oli tosi kiva tyyppi, ihan harmitti et se lähti. Toinen sisko on yläasteen ekalla ja harrastaa koripalloa, jonka harkoissa se onkin sitten melkein aina - Japanin koulunjälkeiset klubit on tosi tiukkoja ja niissä oikeasti käyvät tyypit oikeasti sitten käykin siellä että.. :D en tiiä johtuuko mun koulusta vai mistä mutta ite en oo oikeen päässy tohon klubimeininkiin mukaan. Oon käyny kyllä tenniksessä ynnä muissa säädöissä mutta no, se vähän jäi. Jos tuun tokalla bussilla takas, niin kuin usein tuunkin, jään vaan juttelemaan kavereitten kanssa ja tekemään läksyjä tms, juomaan lämmintä teetä juoma-automaateista ja silleen. Joskus on jotain englannin projekteja mitä pitää saada valmiiks ja no, milloin mitäkin, musiikkituntien kuoroharkkoja tai sit meen hengaa kuvistunneilla käyvien kuoroharkkoja ja sabotoimaan niitä tahallisella epävireydellä, ohhoho. Mut ei se haittaa kun me ollaan kavereita. kai. XD Mun koulussa klubit ei silleen oikein kukoista eikä tapaamisiakaan oo paljoa, mut oon jo tottunu siihen ni ei siinä mitään. Oikeesti oisin halunnut aloittaa Kyudon, japanilaisen jousiammunnan, mut ehkä vielä joskus tulevaisuudessa jostain löytyy joku kiva Kyudo-seura :D

MUT JOO ENIVEI, mitä oon siis tehnyt KOLME KUUKAUTTA joina en oo kirjoittanut? Katsotaanpas, ei hirveen yksityiskohtaisesti, mut silleen suurinpiirtein vaikka. Jos jää kysymyksiä niin kysykää, mulla on paljon kerrottavaa Japanista ja japanilaisista ja kulttuurista, jos kukaan vaan jaksaa kuunnella, kiinnostustanne kaivataan 8'D tulevat vaihtaritkin kädet pystyyn, hop hop!

Kesäloma tosiaan sit loppui pari päivää sen jälkeen kun olin tullut tänne ja kuten aiemmin kirjoitin, vaihdoin luokkaa nelosiin ja olen edelleenkin TOSI tyytyväinen tähän valintaan. Parempaa luokkaa saa oikeesti hakea, oon saanut niin monta ihan oikeaa kaveria, ei vaan sellasia pintapuolisia jotka nyt on vaan kilttejä ja vähän puhuu mulle kun oon vaihtari, vaan sellaisia, joiden kanssa voi kunnolla puhua ihan mistä vaan ja ne ymmärtää ja puolestaan kertoo mullekin sitten kaikkea. Oon tosi kiitollinen mun ystävistä täällä, Chiharusta, Mayusta, Shokeista, Sumiresta.. Meiän luokan ilmapiirikin on tosi lämmin, joku joskus sanoi että japanilaiset ei pidä läheisyydestä, enkä voi nyt muuta kuin hörähtää epäuskoisesti. Toisaalta oon muilta vaihtareilta kuullu että niitten koulussa kukaan ei ees koske toisiinsa et enpä sit tiiä. Täällä Japanissa on vähän tää kun on niin monta yksityiskoulua että kaikkialla ilmapiiri ja kaikki on ihan erilaista, oon myös tajunnut että asiat joita nää opiskeleekin eroaa hieman, en tiiä tuleeko ees valtiolta jotain tiettyjä määräyksiä, uskon että just tän takia japanilaisten jopa PITÄÄ käydä iltakoulussakin, että ne varmasti on opiskelleet saman verran kun muutkin. Se määrä mitä kouluissa opetetaan ja mitä yliopistoon menoon tarvitaan ei välttämättä täsmää, tai niin ainakin luulen. <mainos> Oon kirjottanut tälläsistä paljon mun Keski-Pohjanmaa -lehden blogiin kerran kuussa, käykää toki sielläkin piipahtamassa C: osoitehan on siis vielä kerran kp24.fi/japanista , jossa viimeisin juttu kertoo mm. ulkomaalaisena olosta Japanissa, joka sai paljon positiivista palautetta. </mainos>

No niin, harhauduin taas aiheesta, kirjotan sillä ihan mitä mieleen sattuu tulemaan -tekniikalla enkä ees lue läpi ennen postausta, syvimmät anteeksipyyntöni, tällästä tää on. Käytiin tosiaan kahtena ekana sunnuntaina kahdessa eri paikassa; Ibaraki-prefektuurin keramiikka-taidemuseossa ja KEK-nimisessä tutkimuskeskuksessa. Eka oli ok, vaikkakin sisätilojen sijaan pidin enemmän ulkoilman ghiblimäisestä tunnelmasta. Jälkimmäinen oli kuolettava tylsä, kun ei oo varsinaista kiinnostusta ja toiseks, japaniks en ainakaan ymmärrä mitään tollasia selityksiä 8'D oli vaan paljon hienoja koneita joissa oli nappeja ja numeroita ja tosi pitkä käytävä, joka oli täynnä jotain, ja jota ne tutkijat aina ajaa polkupyörällä kun se on niin pitkä. Siis se käytävä. Satoi kaatamalla ja sit joku vielä astu mun valkosille kengille kurasella jalallaan eikä ees pyytänyt anteeks. Tää on tätä japanilaisten kuuluisaa kohteliaisuutta.

mäkin oon kuvassa

mun tulevaisuus ei tyy näyttämään tältä, ellei sitte joka ruudulla pyöri loli

kone, en tiiä mitä se tekee, tuli sellanen digimon fiilis
kun ne käy siellä centarumonin tehtaalla

Koulussa oli sit melkein heti kokeita, mikä tarkoitti taas itsekseen opiskelua tyhjässä luokkahuoneessa, eli yksikseen laulelua ja awkwardia hiljentymistä kun sensei tulee kattomaan miten menee. Juteltiin lounaalla Mayun ja Shokein kaa mm. siitä, miten kaikki on kadulla kävellessään ja junassa aina tosi masentuneen näkösiä ja se on kovin surullista, mut mietittiin kans et toisaalta jos kaikki aina naureskelis ittekseen niin ei sekään nyt niin kivaa olis :--D päästiin kans kokeiden takia muutamana päivänä sit aikasin kotiin, jolloin päätin käydä vähän tutkimassa tän uuden kaupungin, Tsukuban, ympäristöä. Yks hyvä puoli muutossa on että nyt oon oikeestaan enemmän kaupungissa, Inashikissä ei ollut muuta kun peltoa, missä oli tietenkin omat hyvät puolensa mut kiva kokea tääkin. Tsukuba on kyllä oikeestaan tehtaiden ja monenmoisten tutkimuskeskuksien keskittymä, tiedekaupunkina siis tosi kuuluisa, hip hei. Mut on täällä myös puistoja, heti tossa lähelläkin, aika iso vieläpä. Kävin yks koepäivä konbinista ostamassa leivän ja menin sinne mussutamaan ja kirjaa lukemaan. Jouduin toisena päivänä hengata tunnin samaisessa konbinissa ku mut yllätti ihan jumalaton ukkosmyrsky kun olin pyöräilemässä, en oo varmaan ikinä kastunu niin paljon ;__; kaduilla meni kans jotain taifuunista varottavia autoja, mut pääsin turvallisesti sit kotiin.

yksin piknikillä, vieläpä sateenkaarisukat jalassa,
tosi surullista.

Yks lauantai oli Tokiossa, Shibuyassa, joku AFSn tapahtuma mihin tuli vaihtareita ja japanilaisia juttelemaan kulttuurista englanniks, oli tosi outoa pitkästä aikaa höpöttää englanniks kun oli pakko. Normaalisti en tykkää yhtään siitä kun porukka mut nähdessään alkaa heti puhua englantia, vastaan aina tyynesti japaniks ja näytän niille miten asiat on >:( kaikista pahimpia on ehkä opettajat jotka on käytävällä vieläki silleen "haroo" (=hello) samaan aikaan kun mä sanon että konnichiwa. Huoh, oon ollut täällä yli 8kk, osaan syödä puikoilla, tiedän mitä on sushi ja mä muuten ymmärrän mitä mun ympärillä puhutaan, toisin kuin porukka (siis ihmiset jotka ei tunne mua) automaattisesti olettaa :D nojoo, se siitä.

Mun ei ois ollut pakko oikeestaan mennä tohon tapahtumaan mutta koska halusin nähdä paria muuta vaihtaria pitkästä aikaa (ja sain vapaapäivän koulusta ja pääsin ilmaseks Tokioon..) niin päätin piipahtaa. Oli Nomin ja Stephanie ja Ann, yks saksalainen jonka kanssa olin koko alkuleirin, oli tosi ihana taas nähdä sitäkin taas. Tapasin taas paljon porukkaa jota en tuu varmaan enää ikinä näkemään, mut oli silti kiva että ne oli osa mun elämää, vaikkakin vaan pari tuntia.

Mitä koulun tapahtumiin taas tulee niin täällä on ehtinyt olla niin Sports Day kuin bunkasai, koulun festivaali. Tai no meidän koulussa sitä kutsutaan Open Houseks, eli vähän niin kuin avoimet ovet tyyliin :--D Mut tosiaan, sports day! Oli viikon ajan ennen itse tapahtumaa aina iltapäivällä harkkoja sitä varten, oikeestaan vaan siis kannustusharkat, meidät oli jaettu pepsi ja sprite -ryhmiin, tansittiin ja laulettiin ponpon-huiskien kanssa. Varsinaista urheilupäivää ennen oli vielä harjotuspäivä, silleen vaan et tiedetään mihin mennään ja joo, jos suoraan sanotaan niin oli mun mielestä aika turha mut ei siinä, oli ihan kivaa kavereitten kanssa vaan ollessa XD vaikka tosiaan, suora lainaus mun matkapäiväkirjasta: "Oli hyvin kuuma ja sitten kuuma. Ja hiki, ja kuuma, ja vielä kuuma." Enkä muuten tajua, kun siis täällä on urheilua varten sisäkengät ja ulkokengät, niin että busseihin mennään niillä sisäkengillä ja sitten vaihdetaan kengät paikalle päästyä (ulkona siis, eli ne sisäkengätkin ehtii jo likaantua) ja kun palataan niin vaihdetaan taas sisäkenkiin ULKONA, muuten ei pääse bussin kyytiin. Siis se on ihan sama kun ne sisäkengät menee siinä vaihdettaessa jo ihan likaseks urheilukentän hiekasta, täällä on ihan sikana tollasia sääntöjä joiden merkitystä en tajua :--D ihan vaan siks että nää oppis noudattamaan niitä ja pärjäis yhteiskunnassa. Ei liity kyllä mitenkään yhtään mihinkään mun mielestä, mutta joo.

se ei oo pyyhe vaan syömälappu, kuulemma.

Lajeina oli mm. opettajien jahtaamista ja pallojen heittelyä koreihin joita ne kanto selässä (valitettavan moni osui niitä päähän mutta..) ja perus viestijuoksua, kuten myös keppien hakemista puolivälistä toista luokkaa vastaan, se oli oikeesti aika vaarallista ku kaikki vaan repii ja hakkaa 8'D oon kuullu kaikenlaisia tarinoita eri koulujen urheilupäivistä kun naamoja raavitaan verille ja ambulanssitkin tulee paikalle, haha. Mut meidän koulun sports day oli vielä ihan turvallinen, varmaan. Kuuma kyllä oli. Tosi kuuma. ;__;

Seuraavana päivänä kävin sit Chiharun kanssa syömässä pafeet eli jäätelöannokset, jos nyt ei tönkömpää sanaa suomeks oo :--D käytiin Tsuchiuran yhessä ostoskeskuksessa niin shoppailtiin kans eka vähän, lopuks totta kai käytiin purikurassa. Törmäsin taas btw johonkin tuttuun;

Hei!

Chii <3

 

Ai joo kävin syyskuussa myös kattomassa takarazukaa mun AFSn opettajan kaa, oli aika mielenkiintonen :--D takarazuka on siis teatteria, näytelmiä tai noi musikaaleja joissa esittää vaan naiset. Mut silleen vähän erilaisia ku normaalit näytelmät, ihan oma kulttuurinsa, ne jotka tykkää käy katsomassa monta kertaa kuussa ja niillä on lempimiesosat ja lempinaisosat ja.. Näyttelijöilläkin on arvoasteet :D ja ne on jaettu porukoihin, hanagumi ja tsukigumi ym. Sit on tsukigumin päänaisosa ja päämiesosa ja joo. Ne on ne ketkä tulee aina kaikista dramaattisimmin lavalle. Tärkeintä takarazukassa on ehkä tanssi, tai ainakin Yamada-san selitti jotain että kun menee takarazukaan haluaville tarkoitettuun yläasteeseen niin pitää osata balettia tosi hyvin. Kävin kattomassa musikaalin nimeltä Pieni prinssi, le petit prince, ja sen jälkeen oli vielä joku show. worth it. tässä esimerkiks pari videoa, ekaks tanssista ja sit näytelmästä:

Jotta en ois ihan täysin feilannut vaihtarina, päätin yks päivä leipoa korvapuusteja (hostäiti laitto mun tuomaa Sibeliuksen musaa soimaan samalla, telkkarista ei valitettavasti tullut jääkiekkoa vaan jalkapalloa mutta..) ja jakaa niitä sitten ihmisille :D tän perheen pikkusisko söi varmaan yli kuus yhtenä päivänä joten kai ne oli hyviä. Toka kerta elämässäni kun leivoin niitä mut porukka vaikutti tykkäävän niin kai ne oli ihan syötäviä.

peräti kolme kuvaa mun pullista, itserakasta.

Syyskuun vikana sunnuntaina menin (taas vaihteeks) Tokioon, tällä kertaa Fuji Campin yhen tyypin koulun festivaaleille muitten Fuji Campin ihmisten kanssa. Oli eka kerta kun menin yksin ja jopa vaihdoinkin junia, enkä ees eksynyt, wou. Osaan nyt virallisesti käyttää Japanin junia, jee. Chloé, minä, Misaki, Sayaka, Kaori ja Spiderman (jonka oikeeta nimeä en ees muista 8'D) oli paikalla.

Misaki <3

lempiajanvietteeni, syöminen.

Oli luokkien tekemiä elokuvia ja Liisa Ihmemaassa avaimenetsintää ja cheerleader esityksiä ja kaikkea. Syötiin yakisobaa pihalla ja höpötettiin kaikkea. Piti lähteä kyllä jo aika aikasin koska tuli taifuunivarotus, tai no siis taifuuni oli tulossa ja junat uhkas pysähtyä, niin kuin ne tekikin, joten oli ihan hyvä et päästiin kotiin ennen sitä :D ennen junaan hyppäämistä kuitenkin..

Hengasin sit vielä jonkun aikaa yksin Akihabarassa (kun kerta Tokioon asti oli [taas] tultu!) ennen kun palasin kotiin, taivas alko tummentua sen verran että alko olla jo vähän pelottavaa :'D mut se oli kyllä jotenki siistiä se tunnelma, isot rakennukset ja tumma taivas ja pahaa enteilevä tuuli. En saanut sinä yönä unta kun oli ihan jumalaton meteli ulkona sen taifuunin takia. Tuli siinä pieni maanjäristyskin taas vaihteeks. Yks yö oli kans ukkosmyrsky, tohon läheiselle pellolle osu salama niin luulin että kolmas maailmansota alko XD ihan hirveen luja pamaus. Ja melkeen heti sen jälkeen tuli taas maanjäristys, on tää elämä täällä rentoa.

Ja sit heti kirjottamaan lokakuusta -->
Ensi kertaan! :D