Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Matkalla Atsushi laittoi hiuksia

"ENKÄ LAITTANUT! EN VARMASTI!"

sen todellinen minä tuli esiin

Master photographer

Disneylandissä unelmat toteutuu comic sansin muodossa

Queen of Hearts ravintola jossa syötiin

nomnom

Maaailma pieeeni paikka on..

edessä olevaa kaveria kinostaa

Atsushilla meni tuolla vähän kovaa, mulla kesti varmaan viis minuuttia
että näin suoraan ton jälkeen : DD

taide.jpeg

Tuhkimon kenkä

taide2.jpeg

tärähdys.jpeg

: ( pelottava

ei niin pelottava

Siinä se kuvapommi. En ottanu niin paljoa ja suurin osa niistä oli huonoja, Disneyland on kyllä jotain sellasta mikä pitää itse kokea, kaikkien joiden lapsuudessa Disney on ollut yks tärkeä osa : ) Se on sellanen paikka mihin oon aina halunnut mennä, tuli melkein tippa linssiin kun näin sen linnan kaukaa. Oli tosi hauska päivä, ostin Alice in Wonderland teetä ja sellasen Toy Storyn vihree ukkeli pehmolelun. Ens kuussa sit taas uusiks mut vähän eri paikkaan!

Alkupalabuffé kevätloman muodossa

Taifuuni riehui muutamia päiviä sitten. Täällä tuuli niin kovaa että talo oikeesti heilu eikä kuullu omia ajatuksiaan ja mun jalat on puutuneet, mutta siitä huolimatta voin erittäin hyvin. En oo vielä tottunu mun huoneen kotatsuun, joka on siis japanilainen pöytä tai jalkojen lämmitin tai mikä lie :D istutaan lattialla ja "pöytäliina" (joka ei kyllä oo pöydän päällä..) on peitto ja pöydän alla on patteri. Ollaan ehitty tehä aika paljon kaikkea, melkeinpä joka päivä jotain, niin en ihan kaikkea selosta mutta palasia sieltä täältä. Niin on hyvä, pitää ollakin vähän mystinen.

Vasemmalta Lucky, mama, papa ja perheystäviä

Ekana päivänä illalla oli tavallaan sellanen tervetuliaisillallinen, oli nätisti katettu ja laitettu ja oli myös perheen ystäviä. Syötiin sushia ja shabu shabua, eli sellasta lihaa mitä laitettiin pataan ja heiluteltiin kypsäks siinä pöydässä. Toi valkonen noissa kuvia on huurua kameran linssissä koska täällä oli tosi tosi kylmä, japanilaisissa kodeissa kun harvoin on kunnon lämmitystä. On joko sellasia pikkusia liikutettavia pattereita tai tuuleettimia jotka saa kylmälle ja kuumalle, mm. mun huoneessa on sellanen mutta on täällä silti kylmä :DD mun vaatevarasto on aika kesäpainotteinen koska täällä ois pitäny olla 15-20 astetta lämmintä jo.. Taifuunin jälkeen on kyllä päivisin ollu aika lämmin mutta sisällä ei vielä. Joo, tosi tärkeetä tietoa.

Maski ja kaikki, tosi japanilaista

Rankan viisiminuuttisen jälkeen baachan tuli apuun

Vasemmalta ojiichan (isoisä), joku Atsushin kaveri, obaachan (isoäiti) ja
joku random kehari

Autoin parina päivänä Atsushin (veli) kanssa baachania ja jiichania niitten työssä, ne on siis maanviljelijöitä. Tanemaki oli ilmeisesti ton tapahtuman nimi, mulla oli sellanen tosi raskas liukuhihnatyö, nostelin noita ekan kuvan littania laatikoita tohon koneeseen jossa niihin sitte tuli multaa ja vettä. Seuraavana päivänä laitettiin kaikki laatikot uuestaan siitä läpi niin että niihin tuli ne riisinsiemenjutut ja vähän multaa päälle. Tuolla ne nyt kasvaa ja vihertää kasvihuoneessa, ja saa luvan tehdäkin niin koska noita laatikoita oli vissiin 1000 :___D oli ihan kiva auttaa mutta vähän kyllä otti koville työn yksinkertaisuus ja toistuvuus.

Haettiin mulla yheltä japanilaiselta keraamikolta (perhetuttu) riisikuppi ja se anto mulle myös lahjaks sellasen tosi söpön elefanttiastian, jossa nyt pidän mun korviksia : ) käytiin kans kakkubuffetissa maman, Yurien (sisko) ja sen keraamikon ja sen lapsen kanssa. Se keraamikko on oikeesti ihan mahtava, just sellanen taiteilija, vitsailee koko ajan ja yrittää puhua mulle enkkua :--D ei se osaa mut ei se haittaa, se on just hauskaa. Vähän sama kaikkien japanilaisten kaa, ne vaan nauraa ku ne yrittää puhua englantia. Mamaki ääntää niin hienosti ettei mitään rajaa. Oon muuten opettanu sille suomeaki, se tietää mm. sokeri, suola, olen nälkäinen ja olen täynnä. Lausuminen on kyllä "oren narukainen/daunna" :D Ai niin ja siellä kakkupaikassa oli myös pizzaa, jonka päällä oli muuten perunaa. Perunaa käytetään täällä yleensä enemmänki kasviksena, sitä on salaateissaki.

Yksi kahdestakymmenestä (..jotka söin)

Vasemmalta mama ja keraamikko

Malon-chan menossa parturiin

Yurie ja minä syömässä. Vaihteeks.

Vika kuva on book-offista, käytettyjen kirjojen kaupasta. Yurie on tossa ihan etummaisena selaamassa käytettyä mangaa, jota oli siellä ihan kiitettävästi kuten näkyy, ja kaikki makso 105 yeniä eli noin euron kappale. Ostin Kuroshitsujia ja Pandora Heartsia : ) en kyllä osaa lukea niitä vielä kunnolla mutta tekemällä oppii, käännettiin yks päivä autossa (automatkat on aika pitkiä ku tää on niin maalla, mut ei se kyllä haittaa, telkkari ja tilaakin löytyy) ekaa chapteria enkuks Yurien kaa, se opiskeli englantia ja minä japania :D

Yurie on aika otaku mikä on kyllä ihan kiva, se pitää myös Kuroshitsujista, Durararasta, Tiger and Bunnysta, useista robottisarjoista kuten Neon Genesis Evangelion ja yhdestä miljoonasta Alice in Wonderland mangasta. Se on cosplayannukin Alicea, sekä japanilaista mikoa eli papitarta. Se pitää myös Vocaloidista, tosi tosi paljon, eritoten Hatsune Mikusta, ollaan kuunneltu sen kaa yhessä jotain Vocaloid kappaleita : ) kaikki aina kattoo vähän alentavasti porukkaa jotka tulee Japaniin niin että valmiiks jo pitää maan populaarikulttuurista, mutta se on kyllä oikeesti tosi hyvä juttu, ei mullakaan ois ollu Yurien kaa mitään puheenaiheita ellen ois pitäny samanlaisista asioista. Sekin on yksi tärkeä ja iso osa Japania - muun muassa mun koko perhe on ihan hulluna One Pieceen, olohuoneen seinällä on isona se lippu, figuureja lojuu joka nurkassa ja kaikki mangatkin on hyllyssä.

Atsushin kaa oon jutellu japanilaisista peleistä, ja pilasin muuten sen koulutulevaisuuden koska esittelin sille LoLin, jota japanilaiset ei muuten tiiä. Kiinassa on vissiin omat systeemit mutta täällä ei. Hyvin se näyttää sen parissa viihtyvän, ollaan pari kertaa pelattu yhessäkin :D tosi kiva silleen että voin pitää yhden pienen Suomi-osan itsestä myös sillain että oon samalla Japanissa. Okei tossa lauseessa ei ollu paljon järkeä mut toivottavasti tajusitte.

                               

Yks päivä oltiin kokkauskoulussa maman ja Yurien kaa : D siellä tehtiin jotain kermakanakeittojuttua ja juustotäyteleipää, plus ihan sairaan hyllyvää vaniljavanukasta. Mun leivokset oli aika mielenkiintosen näkösiä muitten tekeleihin verrattuna, mutta noh, olinhan ensikertalainen..

Oon sopeutunut tänne kotielämään jo tosi hyvin, tuntuu että ollaan ihan perhe ja osaan vitsaillaki jo jonkun verran japaniks, vieläkin kun kysytään sanon että osaan vaan vähän japania mutta kyllä tällä on ainaki nää pari viikkoa pärjänny ja koko ajan opin lisää. Pikkuhiljaa osaan olla oma itteni täällä. Seuraava haaste onkin sitten kouluun totuttautuminen - tänään oli tavallaan eka päivä kun toivotettiin uudet oppilaat tervetulleiksi mutta yheksäs päivä koulu vasta alkaa virallisesti ja yheksäs päivä mun pitää myös pitää parin minuutin puhe :D saan puhua japaniks ja englanniks, mutta uskon että koitan kuitenki kirjottaa suurimman osan japaniks. Tuolla koulussa on opettajia mm. Kanadasta ja Amerikastakin, se painottaa aika paljon englanninkieliseen kommunikaatioon niin sen takia enkkukin on okei. Tän päiväset puheet (joihin meinasin nukahataa ja pari mun ympärillä itse asiassa nukkukin) oli englanniks ja japaniks.

Koulussa oon käynyt kolme kertaa, kahdella ekalla kerralla oli LP ja mama mukana jolloin haettiin mulle mm. seifuku oli koulupuku ja kenkiä ja laukut, koulupuku on lainattu mutta kaikki kengät mun piti ite ostaa, kuten myös liikuntavaatteet ja sukat, jotka oli kaikki aika kalliita koska toi koulu on vähän rikkaammalle väelle mun käsittääkseni :D Toisen laukunkin omistan, se on oikeestaan ihan kiva sellanen musta salkkumainen. Kenkiä on sisäkengät, sellaset siniset vans-tyyliset, ulkokengät eli sellaset ruskeet taksikuskikengät ja ulkoliikuntakengät ja sisäliikuntakengät jotka on molemmat vaan lenkkareita, sinivalkoset ja punavalkoset. Hameita on kaks, se kamala (anteeks, onneks sitä käytetään vaan juhlatilaisuuksissa..) orkesteripukuhame eli se hiekanvärinen ja sitte harmaa skottiruutuhame. Sitten kauluspaitoja ja päällystakki, sekä kylmille päiville villapaita ja liivi, en kyllä varmaan tartte niitä ennen talvea. Kuvia tulee myöhemmin~

Kävin muuten pari päivää sitte kans Disneylandissa <3 oli tooosi ihanaa, yks mun elämäntehtävistä on nyt suoritettu. Mennään varmaan ens kuussa Disney Seahin missä on enemmän kaikkia laitteita siinä missä Disneyland on elämyksellinen. : ) niitäkin kuvia tulee myöhemmin..

Ostan varmaan kaikki ja lähetän Suomeen : ) tää on puoliks kans Tytille

Tää kuva on omistettu kokonaan Tytille - Japanin kenkämuodin
mallit on niin tehty sulle (huomaa alahyllyn creepersit),
oisit varmasti pyörtyny onnesta tuolla kaupassa,
 siellä oli halpaa kans ku se oli outlet :DD 20-80 % off!

Ps. täällä asuu jättiläinen, tai kuten tykkään sitä kutsua ookii hito <3 ehkä mennään joku päivä käymään sen luona.. Huomatkaa myös juoma-automaatit, joista ostin pienen pullon lilaa greippifantaa raskaan shoppailun jälkeen. Melonilimsa on kyllä parempaa. Nousevan auringon maa kiittää laskunsa myötä, ensi kertaan!

Small in Japan

Melkein kaikki muut lennolla oli japanilaisia

Hei hei Suomi!

Täällä ollaan! Lento meni ihan hyvin. En saanu kyllä nukuttua koska jännitti :D en kattonu elokuvia, pari jaksoa rillit huurussa ja lopun ajan juttelin muille ja mietiskelin. Hetken pelasin pokémonia. Perillä oltiin heti tosi turisteja koska juoma-automaatit ja pieni japanilainen kauppa (jonka myyjät vähän ihmetteli ku oltiin niin innoissaan). Ajettiin bussilla johonki läheiseen hotelliin jossa oikeestaan vaan ooteltiin monta monta monta tuntia (yhessä huoneessa, tuntu että oltais oltu tyyliin vaan jossain Tampereella tms) että kaikkien maitten vaihtarit tulis. Hetken aikaa oltiin suomalaisia ja istuttiin siellä omassa nurkkapöydässämme mutta tuli siinä sitte jonku ajan päästä kierreltyä ja tavattua kaikkia sieltä AFS facebook ryhmästä. Oli hassua ku porukka tuli mun luo sillain "OH HEY YOU'RE MIILI!" eikä mulla oli mitään hajua keitä ne oli :--D joitain kyllä tunnistin ja osalle niistä jouduin sanoo hei hei jo seuraavana päivänä koska sillon jakaannuttiin kolmeen eri orientaatioon, Nagoyaan, Osakaan ja Tokioon, joista ite olin viimisessä.

Pimeä tatamihuone, koska se oli tunnelmallisempi

Ekan hotellin ranskalaiset kämppikset

Näkymä ekan hotellin ikkunasta

Orientaatio kesti pari päivää ja siellä puhuttiin japanilaisista tavoista ja kulttuurista, joista suurin osa oli jo ihan tuttua. Yövyttiin siellä muuten tatamihuoneessa (lattia oli bambumatto) ja nukuttiin futoneilla, sellasilla patjoilla hernetyynyillä :D se oli itse asiassa tosi mukavaa, se peittofuton oli tosi painava ni se sillain rentoutti ku se paino alas. (ps. oon ollu täällä viikon enkä osaa enää suomea) Käytiin myös kylvyssä japanilaisittain.

Siellä oli tosi mukavaa koska tapas paljon porukkaa eri maista, ystävystyin aika hyvin mm. yhen saksalaisen, norjalaisen ja venäläisen kanssa. Kahvila Fujissa, missä syötiin, huomas kyllä hyvin miten täällä on aika vähän ulkomaalaisia tai jotain, japanilaiset tuijottaa eikä ne ees ujostele sen kanssa, vaikka niitä kattoo ni ne silti vaan tuijottaa :'D eikä me ees oltu ainoot gaijinit siellä, samassa paikassa oli mm. YFUn vaihtarit.

Meiät oli jaettu vielä kaheksaan eri ryhmään joissa jokasessa oli kaks vetäjää. Meiän (group 4) vetäjät oli tosi tosi mukavia ;__; vikana iltana ne molemmat itki (minä myös) ja toinen niistä oli vielä mies. Ja japanilaiset ei muka näytä tunteitaan :D niitten ja kaikkien muitten vaihtareitten kanssa oli tosi turvallinen ja mukava olo, sillon en ois hirveesti ees halunnu lähteä. Tai no halusin joo mutta se oli pelottavaa koska siellä pysty vielä puhua englantia mutta sen jälkeen ei oikeestaan, ja siellä oltiin yhessä mutta sen jälkeen ihan yksin täällä pienessä mutta silti tosi isossa Japanissa.

Group 4 ~ (kauimpana oikealla minä)

Nelosryhmän vihkosjuttu

japanilaiset rakastaa pelleilykuvia :--D
ps. tossa on molemmat vetäjät, toinen takana silmät kiinni

Orientaatiosta lähettiin sitte Tokion asemalle ja sieltä menin bussilla yksin Tsukubaan, jossa sitte mun LP eli Liaison person eli niinku tukihenkilö ootti mua ja ajettiin sen kanssa tänne perheeseen, meni jotain puoltoista tuntia. LP on tosi mukava, se oli asunu Amerikassa kuus vuotta ni sen kanssa pysty jutella englanniks vielä. Sitte oltiinki jo perheessä.

Se tapaamishetki oli aika hassu. Vähän awkward aluks niinku olin odottanukki, vaikka japanilaiset on kyllä tosi ihania. Siinä oli sitte heti joku palaveri LPn, maman ja jonku AFS tyypin kanssa missä käytiin käytännön asioita läpi, mm. sellasta että saanko syödä jääkaapista millon haluun ja mihin pyykit laitetaan :D ne oikeestaan vaan jutteli keskenään ja mää hymyilin ja nyökyttelin, mihin oon tähän mennessä jo tottunu. Tuntuis tyhmältä sanoa koko ajan etten ymmärrä ku joku puhuu mulle, ne sanoo jotain ja oon samaa mieltä (tietämättä mistä) ja ne nauraa ja kaikki on hyvin XD kyllähän mää siis jotain ymmärrän, ja paremmin ku jotkut, olin yllättyny kun orientaatiossa esim. joku onegai shimasu oli joillekki uus juttu. Eikä ne osannu kirjottaa niitten nimeäkään japaniks.

Mutta joo, täällä ollaan ja kaikki on hyvin. En oo ihan täysin vielä päässy tähän arkeen sisään mutta melkein joo. Ollaan jo käyty mm. koululla ja kaupoissa ja autoin mummia sen viljelyjutuissa :D mutta niistä voin kirjottaa joku toinen päivä, nyt meen syömään iltaruoan ja tarjoamaan perheelle salmiakkia.

またあいましょう！

"Perhoset söivät 17 vuotiaan tytön elävältä"

Tänään ja eilen ja toissapäivän mulla on ollut oikea parvi niitä vatsassa, ne on varmaan eläneet siellä niin kuin loiset ja syöneet kaiken mitä syön koska mulla on oikeesti KOKO AJAN nälkä :DD en tajua! Mutta oon varma että se on vahvasti yhteydessä lähtöön, joka on muuten huomenna. Kello 17.20 kone nousee ilmaan ja perhoset vaan lisääntyy. Toivottavasti saan ne taltutettua perille päästyäni.

Oli kamalaa hyvästellä ystävät, oon saanu tässä kevään aikana niin paljon uusia kavereita että on oikeesti harmi jättää ne kaikki nyt tänne :C mutta onhan ne täällä sitten kun tuun takas, varmaan. Kaikki vanhimmat kaverit oli totta kai vaikeinta hylätä, itkettiin ja niin pois päin. Ykskin juoksi junan vieressä tippa linssissä kun se Kokkolan asemalta lähti kohti tätä isoa ja ihmeellistä Helsinkiä, johon me siis saavuttiin jo tänään.

Kaikki on toivotelleet kovasti onnea ja totta kai kysynee; "Jännittääkö?" Mitä siihen voi oikeasti vastata? Oon aina vastannut että joo, mutta jännitys on viimeinen sana jolla kuvailisin kaikkia näitä tunteita. Oon onnellinen, surullinen, haikea, innokas, tyhjä, täysi, itsevarma, epävarma, pelokas, rohkea. Oon kaikkea mahdollista ja sen lisäksi kaukana kaikesta. Kun olin vikoja päiviä ystävien kanssa, tuntui etten enää edes olisi ollut siinä - olin vaan joku random joka kattoi vierestä ja pohti syntyjä syviä. Ihan kuin olisin lähtenyt jo. Ja ehkäpä henkisesti olinkin. Tuntuu, että oon ollut koko tän vuoden poissa. Mun paras kaveri lähti syksyn alussa Itävaltaan ja on ollut valtava ikävä sitä ja kouluvuosikin on ollut ihan sekava kun oon tehnyt kursseja pois alta miljoonan eri luokan kanssa, joihin en tuntunut kuuluvani - ehkä siksi että en kuulunut, ehkä siksi että oon jo kauan ollut jossain muualla. Ja huomenna pääsen sinne oikeasti.

artisti itse

Kirjoitan tän blogin lisäksi Keski-Pohjanmaa lehdelle ihan työksi periaatteessa, eli se on sellainen vähän virallisempi "näin Japanissa" siinä missä tää on varmaan vähän henkilökohtaisempi. Sitäkin saa ihan mielellään lukea jos siltä tuntuu, osoitehan on www.kp24.fi/japanista C: englanninkielentaitoisille (ja taidottomillekin) mulla on tumblrissa blogi, johon laitan varmaan vähän enemmän kuvia koska se tuntuu hyvältä sivustolta niille. Sen osoite on adventuretimeinjapan.tumblr.com . (ps. tiedän että osa tosta on linkkien lisäks musta mutta en jaksa taistella sen kanssa, perhanan blogger)

Tää on kuitenkin mun pääblogi, johon yritän kirjoittaa silloinkin kun en jaksa (vaikka onhan näiden blogien aktiivisuustaso nähty jo monen vaihtarin kanssa..). Ja totta kai Keski-Pohjanmaalle, koska sinne on pakko, noin kerran kuukaudessa, joskus kaksi.

The oikea koulupuku!

Tässä muuten mun koulupuku - laitoin siitä jo aikaisemmin kuvia mutta kun katoin niiden kavereiden kuvia jotka lisäs mut facebookissa niin sieltä löyty tällaisia, eli kappas vaan, ne näyttääkin käyttävän sitä just sillä tavalla kun ajattelin sen olevan paras :D jee, mun koulupuku ei ookkaan ruma!

Sinertävät matkatavarani

Kauneus on maistajan suussa

Tehtiin sunnuntaina (viimeinen päivä kotona) sushia, koska en varmaankaan tuu saamaan sitä tarpeeksi Japanissa. Otin tällaisen realistisen kuvan siitä miltä mun ekat sushit näytti, kuten toi iso ruma möllykkä tossa melkein keskellä :DD mutta loppua kohden ne oli ihan nättiä kun vähän oppi!

Kun saavutaan Japaniin, ollaan yötä varmaan jossain siinä Naritan (lentokenttä) lähellä, jonka jälkeen jakaudutaan kolmeen eri orientaatioon. Mun on Tokiossa, jossa ollaan muutama päivä ja 24. päivä mennään perheisiin. Siitä tulee tosi mielenkiintoinen hetki.

Seikkailu alkaa huomenna. Seuraavan kerran kirjoitan Japanista, isäntäperheeni talosta. Toistaiseksi tuijotan kuitenkin seinää Tikkurilan lähiössä ja mietin, saankohan tänä yönä unta.

またあいましょう~

Väliaikainen adoptio

VIHDOIN JA VIIMEIN minullakin on isäntäperhe! Enää kolme viikkoa lähtöön (paniikkienosaajapaniatuleeikäväkaikkiajakuitenkinoontosiinnoissanienpysyhousuissanijne), oon jatkuvasti saanut katsella miten muut japaniinlähtijät hehkuttaa isänperheitään ja koulujaan (josta en myöskään ollut saanut AFS:ltä tietoa vaikka se on ollut mulla jo jotain pari kuukautta) katkerasti hymyillen ja onnentoivotuksia jaellen - ja nyt, tänä aamuna tuli tieto että mut vihdoin joku ihana päätti adoptoida :')

Perhe vaikuttaa todella todella ihanalta ja sympaattiselta, perheeseen kuuluu isä, äiti, isoisä, isoäiti ja kaksi sisarusta, sisko ja veli! Veli on minua vuoden nuorempi eli -95 ja sisko -96. Heillä on myös kaksi koiraa joiden roduksi olivat laittaneet 'toy poodle', tollasia ruskeita ja kovin karvaisia.. : D ihan mukavaa kun meillä itselläkin on yksi koira!

Perheelläni on oma yritys rakennusalalla, isä ja äiti on molemmat siinä töissä ja isovanhemmat ovat maanviljelijöitä. Veli on lukion ekalla ja sisko astetta alempana vielä, mutta en usko että veli on mun kanssa samassa koulussa koska tää perhe ei asu Tsuchiurassa vaan Inashikissä.

Mitä nyt google mapsista katsoin niin siinä on joku 30 kilometrin välimatka, eli varmaan noin tunnin koulumatka tulee.. Riippuu toki siitä millä joudun kulkemaan, en tiiä oikein vielä :--D täällä Suomessa mulla menee polkupyörällä n. 20-30 minuuttia, puoliksi ärsyttää toi tunti kun joillakin on 5 minuutin kävelymatka kouluun mutta no joo. Perheeni asuu siis maalla tosiaan, ja niiden talo on ihan superhieno ja oikein japanilaisen näköinen!

Tadaa~ Kohta sitä kävellään tuolla pihalla :D Mitä täällä nyt näiden harrastuksista lukee niin isä ja poika kalastaa ja laskettelee (oon lasketellut tyyliin kerran elämässäni..) ja poika harrastaa vielä sen lisäksi musiikkia, minkä johdosta niillä varmaan onkin kotona piano, kitara ja sähkökitara ja alttoviulu. Ihanaa että on piano, toivoinkin jotain sellasta tylsille päiville! Sisko lukee ja maalaa (ihanan taiteellinen perhe), äiti harrastaa kalligrafiaa ja puutarhanhoitoa, isoisä golffaa ja hoitaa jotain puuta. Varmaan bonsaipuuta. Tosta golffista tulee sellanen olo että ne olis rikkaita, mitä en kyllä ihmettelis koska niillä on se oma yritys tosiaan. Ja sitten vielä isoäiti kokkaa ja kasvattaa vihanneksia.

Kun on pitänyt rastittaa jotain ruutuja niin siinä lukee että ne on formal mutta silti casual, ne harrastaa niin kulttuuria kuin urheiluakin ja tekee paljon kaikkea perheen kanssa ja tapaa ystäviä, neat/tidy mutta messiness accepted, cheerful ja noisy, ja sekä planned/organized että spontaneous! Ristiriitaista mutta hyvä niin, pitää ollakin vähän liberaali.

Mulla tulee olemaan ihan oma huone josta ne olikin lähettäneet jonkinmoisen kuva, siellä näytti olevan oma peilipöytä ja kaikkea! Perheellä ei ole ennen ollut vaihto-oppilasta. Se on siinä mielessä hyvä että niillä ei ole sitten mitään odotuksia jostain supertäydellisestä joka osasi kielin 100 % ennen kuin tuli, mutta sitten taas että ne ei välttämättä tiedä ihan kaikkea mitä vaihtarin hostaamiseen kuuluu. Toivottavasti AFS on kouluttanut ne hyvin koska en ainakaan aluks osaa selittää ja kysyä ihan kaikkea, se alku mua pelottaa eniten kun on vielä kielen kanssa ongelmia.

Oon parhaani mukaan nyt tässä koettanut sitä opiskella ja käydään vielä japaninopettajan kanssa läpi pari juttua jotka haluaisin tietää, osaan nyt suunnilleen 100 kanjia ja ehkäpä myös jotain sanoa, mutten kuitenkaan ehkä sitten juuri niitä oikeita asioita :c sen näkee sitten! Seuraava asia jonka kanssa mun pitää taistella on sähköpostin lähettäminen tolle perheelle, en oikeesti tiiä mitä siitä tulee mutta koitan kirjottaa sen japaniksi niin hyvin kun osaan :D ei ne virheet haittaa kunhan ne ymmärtää!

Harjottelin yks päivä leipomaan korvapuusteja Japania varten kun ne on niin suomalaisia : )

Mitähän muuta tässä olis vielä? No, laitoin joku aika sitten viisumianomuksen vielä menemään AFS:n toimitettavaksi ja se taisikin sitten olla viimeinen paperijuttu. Passi piti laittaa sinne mukaan, me jotka ei asuta Helsingissä saadaan ne sitten viisumin kera lentokentällä 20.3, joka lähestyy jo vauhdilla. わくわくしてます！